Raivaaja 16.9.1949: Suomessa käynyttä haastateltu
Kirjoitus julkaistu Raivaaja-lehdessä 16.9.1949, digitoija Raivaaja Foundation, Inc. Juttu katsottavissa täältä
Suomessa käynyttä haastateltu
Lehtemme reportterin haastateltavana on Mrs. Ida Uskela, joka vietti kuluneen kesän Suomessa, josta palasi viime sunnuntaina. Me kysymme: Oliko Suomessa tapahtunut mitään erikoisempia muutoksia sinä 37:nä vuotena, mitkä olette täällä asunut?
"Kyllä. Suuria muutoksia onkin tapahtunut niin maalla kuin kaupungissakin. Suurin piirtein puhuen kaikki on muuttunut, paitsi ihminen, joka tietysti on sama kuin ennenkin. Toholammillakaan ei enää kuokita perunoita, ei leikata viljaa sirpillä eikä puida riihtä. Työn tekee kone. Missä konetta ei voida yksin ostaa, se ostetaan yhteisesti. Niinpä on syntynyt m.m. pieniä puimakoneosuuskuntia tavattoman paljon visseille maaseuduille, joilla on pieniä viljelyksiä. Puuastiat ovat kadonneet, samoin öljylamput. Ei siellä enää emäntä käytä tuohipesintä eikä katajavettä astioita pestessään. Vanhan, tulella varistettavan ryykkiraudan tilan on ottanut sähköjohtimeen yhdistettävä silitysrauta. Kurnaalia ei syödä. Se kyllä tuodaan meijeristä takaisin, mutta käytetään elukoiden ruokana.
Radio on melkein jokaisessa talossa ja uutisia kuunnellaan ahkerasti. Nuoret, aivan kakarasta alkaen, urheilevat. Tytötkin harrastavat sitä. Mutta heillä on myös aatteellisiakin harrastuksia. Sen tulin huomaamaan, kun olin Laitalan työväenyhdistyksen juhlissa Toholammilla. Nuorten ohjelmassa aate ja taide ikään kuin kilvoittelivat. Joukkolaulanta on nyt hyvin yleistä. Noin viisi tyttöä ja sama luku poikia muodostavat ryhmän ja laulavat tavattoman kauniisti. Joukkolausuntaa myös harjoitetaan ja esitetään juhlissa ja illanvietoissa. Kaunista sekin on. Tannerin kupletit ovat tulleet uudestaan muotiin. Niitä lauletaan radiossakin. Sanomalehtiä, aikakauskirjoja ja varsinaisia kirjojakin ilmestyy paljon ja niitä luetaan. Lukeminen matkustellessa on hyvin yleistä."
Tässä vaiheessa ehätimme kysymään, että mitkä näyttävät olevan pohjasyyt niissä erimielisyyksissä, joista maalaisliittolaisilla ja sosialidemokraateilla on ollut viime aikoina. Tähän kysymykseemme Mrs. Uskela vastasi kertoen, että niitä syitä tietenkään ei voida muutamalla sanalla selostaa, mutta voihan huomauttaa, että talonpojalla olivat verrattain suuret tulot sodan aikana. Nyt hänen tulonsa ovat pienemmät ja veronsa suuret, joten ei hänen asemansa monessakaan tapauksessa kadehdittava ole. Tuottajain ja työläiskuluttajain välillä tietysti on selvä etujenristiriita ja sosialidemokraatit kyllä pyrkivät löytämään sen kultaisen keskitien, jolla kaikki saisivat oikeutta, mutta suuria vaikeuksia sen löytämisessä näyttää olevan.
Kun Mrs. Uskela vielä oli kertonut niistä hallaöistä, joina Pohjois-Suomessa ja Keskipohjanmaalla kato oli perunan vienyt, tiedustelimme millä tavalla Suomen suomalainen suhtautuu meikäläisiin. "Kaikkialla tapaa ystävällisiä ihmisiä", Mrs. Uskela lausui. "Jokainen on valmis kiittämään amerikansuomalaisia ja amerikkalaisia yleensäkin täältä lähetetystä avusta. Ravintoloissa ja rautatieasemilla palvellaan vierasta kohteliaasti, joten ei minulla ainakaan ole mitään muistuttamista saamastani kohtelusta. Jos joku jossain on tavannut epäkohteliaan ihmisen, niin sehän on vain poikkeus, joka todistaa sen, että Suomessa kohdellaan matkustajia kohteliaasti. Ja kyllä siellä olikin kuluneen kesän aikana paljon matkustajia. Skandinaavialaisia oli erittäin paljon, mutta tapasin siellä myös englantilaisia sekä varsinaisia amerikkalaisiakin. Meitä amerikansuomalaisia siellä tietysti oli harvinaisen paljon."
Mrs. Uskela kertoi matkustelleensa laajasti, mutta pääpaikkanaan oli pitänyt vanhaa kotiaan Toholammilla, jota nyt hoitaa kaksi hänen veljistään, joita on neljä, jotka yhden siskon lisäksi ovatkin hänen lähimmät omaisensa Suomessa. Sosialidemokraattisen ajattelun Mrs. Uskela kertoi Suomessa olevan syvälle juurtunutta kansan keskuudessa. Toholammillakin oli ollut useita työväentaloja. "Ei Suomessa fascismi eikä kommunismi saa valtaa ilman vieraan apua", hän huomautti.
Lopuksi Mrs. Uskela kertoi, että Helsingin ylipoliisikomissaari Onni Jälkö, joka on täällä Fitchburgissa asuvan hammaslääkäri Edwin T. Holmesin veli, oli ollut häntä hyvästelemässä ja olikin hän lähettänyt veljelleen kukkia, jotka kyllä olivat pysyneet tuoreina, kun matka Helsingistä Bostoniin kesti vain noin vuorokauden. Kun lähtö Helsingistä oli tapahtunut kello 7:45 viime lauantai-iltana, niin jo kello 6:30 sunnuntai-iltana oli oltu Bostonissa. Islannin saariston alueella oli ollut ankara myrsky, mutta kun oli noustu 14,000 jalkaa korkealle ilmaan, niin siellä oli ollut aivan tyyni ilma. Oskari Tokoi, joka oli sattunut olemaan Helsingissä silloin kun Mrs. Uskela lähti sieltä, oli lähettänyt tänne terveisiä ja samalla huomauttanut, että se kampanja, jonka kommunistit aloittivat julistamalla lakkoja, päättyi kansanvaltaisten voimien voittoon.