Lähdekoodi sivulle Siirtolaiskaskuja: Erkki Kerttula muistelee siirtolaisten tarinoita

<blockquote>Kalle Oravala oli lähtenyt eräänä pyhäpäivänä Amerikassa arolle kävelemään aikansa kuluksi. Siellä olikin puhvelihärkä lähtenyt ajamaan häntä takaa puskeakseen. Kallella ei ollut mitään muuta keinoa kuin juosta henkensä edestä ja nousta sekahedelmäpuuhun, mihin härkä ei päässyt. Kalle oli kertonut, ettei hänellä siellä mitään hätää ollut, koska hän söi puussa rusinoita ja luumuja ja odotti, kunnes puhveli lähti pois.</blockquote><blockquote>Amerikassa tuli kesäkin äkkiä, sillä kun tänään lähti lumi maasta, niin jo huomenna oli lehti puussa.</blockquote><blockquote>Isoja olivat siellä luvutkin. Siellä miljoonilla kerrottihin ja trilijoonilla rytkytettihin.</blockquote><blockquote>Amerikassa, kun oli sota, niin siellä ammuttiin kuularuiskulla niin, että morkoonit soi ja pilarit hempui.</blockquote><blockquote>Kun yksi siirtolaismies meni kalaan järvelle, niin hän pisti seipään pystyyn tarkoituksella lyödä se pohjaan kiinni. Mutta järvi oli niin täynnä kalaa, että seiväs jäi pystyyn kaloihin kiinni.</blockquote><blockquote>Rakennuksilla oli myös rento meininki. Jos naula sattui olemaan kädessä kanta alaspäin, niin ei sitä käännetty terä puoli alaspäin, vaan se lyötiin menemään puuhun kanta edellä.</blockquote><blockquote>Kaikki kävijät eivät olleet päässeet Amerikkaan perillekään, vaan jotkut olivat käyneet vain Amerikan portilla ja palanneet siitä takaisin.</blockquote>