Lähdekoodi sivulle Saha, Karl Fredrik Sakrinpoika (Sahan-Kalle)

[[Tiedosto:Sahan Kalle kuvataiteilija Albert Gebhardin kuvaamana.jpg|pienoiskuva|Sahan Kalle kuvataiteilija Albert Gebhardin kuvaamana. Lähde: Kansalliskirjaston digikokoelma.]]
[[Tiedosto:25.6.1932 Suomen Kuvalehti, Sahan Kalle.jpg|pienoiskuva|25.6.1932 Suomen Kuvalehti, Sahan Kalle työpöytänsä ääressä. Lähde Kansalliskirjaston digikokoelma.]]
'''N:o 29 Oravala, n:o 35 Takala, Sahan kruununtorppa. Saha e. Oravala, Karl Fredrik Sakrinpoika (Sahan-Kalle)''' s. 24.6.1852 Toholampi, k. 31.8.1933 Toholampi. Vanhemmat Sakarias Mikonpoika Oravala/Takaloja (s. 1.2.1830 Oravala, Toholampi, k. 19.2.1900 Toholampi) ja Anna-Liisa Jaakontytär Kotila (s. 24.7.1829 Kotila, Toholampi, k. 15.5.1855 Oravala, Toholampi)

- 1. puoliso Johanna Aapantytär Luikku e. Bom/Kero (s. 11.12.1852 Lohtaja, k. 28.1.1905 Toholampi. Vihitty 27.4.1873 Toholammilla)

- 2. puoliso Amanda Aleksintytär Lahnalampi (s. 16.2.1864 Toholampi, k. 27.8.1907 Toholampi. Vihitty 4.11.1905 Toholammilla)

- 3. puoliso Anna Liisa Juhontytär Jokela (s. 24.5.1899 Lestijärvi, k. 19.6.1951 Toholampi. Vihitty 19.1.1909 Toholammilla)

== Lahjakkuus, jota ei mitattu rahassa ==
Sahan-Kalle, syntymänimeltään Karl Fredrik Sakrinpoika Oravala, on jättänyt pysyvän jäljen toholampilaisten sielunmaisemaan. Hänet tunnetaan kansallisrunoilijana, joka vangitsi taiten sanoillaan aikailaistodellisuutta ja niin omia kuin kanssakulkijoidenkin syviä tuntoja. Kalle tunnetaan toki syystäkin ennen kaikkea runoistaan, mutta hän oli myös korvenraivaaja ja maanviljelijä ja teki koko elämänsä paljon fyysisiä töitä. 

Runot heijastavatkin Kallen molempia puolia: hänen elämänsä oli täynnä vastoinkäymisiä ja kovia paikkoja, mutta Kalle selvästi näki pienten ja vaatimattomalta vaikuttavien yksityiskohtien erityisyyden aivan omalla tavallaan. Tämä osaltaan näyttäytyy myös runojen teemoissa; niiden kauneus syntyy juuri siitä arkipäiväisyydestä, elämän karuudesta ja niistä todellisista ihmisistä, joita Kalle kohtasi elämänsä aikana.

== Varhainen elämä ==
Kalle syntyi Oravalan talossa 24.6.1852 Sakarias Oravalan ja Anna-Liisa Kotilan pojaksi. Kalle oli vasta kolmen vanha kun hänen äitinsä kuoli isorokkoon. Isä meni uusiin naimisiin Maija Sofia Ojalan kanssa. Maija oli ankara äitipuoli. Kalle kirjoittaa Elämäni-teoksessa isän uuden avioliiton olleen riitaisa: lapset joutuivat kuuntelemaan ainaista tappelua, eivätkä useinkaan välttyneet Maijan temperamentilta itsekään. Oravalan perhe asui Kallen lapsuudessa useissakin paikoissa, enimmäkseen uudistiloilla, joissa hän oppi myöhemminkin hyödyllisiä raivaajan taitoja. 

Vuosia myöhemmin tehtyään töitä lähinnä perheensä hyväksi, Kalle nuorena miehenä päätyi lopulta rengin pestiin - tästä hän oli hyvin mielissään: "''Nyt oli minun elämäni turvattu. Tein lujan päätöksen, että minun elämäni pitää olla semmoista, ettei minusta pahaa kuulu että kelpaan mailmasa ihmisille''". Näin Kalle kirjoittaa ''Elämäni''-teoksessaan. Rengin pesti osoittautui monellakin tapaa uudeksi aluksi nuorelle miehelle: siellä Kalle tapasi talon piikana toimineen Johanna Luikun, jonka kanssa lopulta vihkivalat vaihdettiin lainasormuksilla 27.4.1873. Pian Kallelle ja Johannalle syntyi jo ensimmäinen lapsi, tytär Ida Sofia (s. 30.5.1873). Varattomuus vaivasi nuorta perhettä: Kalle, kuten monet muut, toivoi perheelleen vakaampaa tulevaisuutta. Ajatus Amerikkaan lähdöstä nosti päätään.

== Nuoren perheenisän tie Amerikkaan ==
Kalle Saha lähti Amerikkaan lokakuussa 1873. Hänen matkansa rahoittui erään varakkaan isännän lainaamalla 300 markalla. Amerikansiirtolaisuus ei ollut vielä ottanut täällä tulta alleen: Kalle kohtasi matkaa kohtaan paljon epäilyksiä ja huolta läheisiltään ja tuntemattomiltakin. Vaimo Johanna pelkäsi, että Kalle hukkuu matkalle - tosin mies oli kyllä jo mielessään päättänyt, ettei osta viinaa eikä ryyppää, koska oli raittiuden ystävä. Jopa Vaasassa eräs palokunnan päällikkö oli kieltänyt matkaseuruetta lähtemästä: ”''Siellä miesparat kuoletta viluhun ja nälkään.''”

Kallen mukaan isä Sakri oli neuvonut häntä seuraavasti: ”''Osta viinaa, jos toverit antaa sinulle niin anna sinäki ettet tule vihattavaksi tovereiltas. Mutta älä rupea tupakoimaan."'' Tästä ei Kallen kohdalla ollut pelkoa: olihan tämä päättänyt jo aiemmin elämässään, etteivät rellestäminen ja huonot tavat kuulu hänen olemukseensa.


Paitsi kanssaihmisten varoittavat sanat, myös muut sattumukset näyttivät olevan nuoren miehen Amerikan-matkaa vastaan. Reissu ei ollut alkanut hyvin: Kallen kimppuun oli hyökätty Vaasassa tarkoituksena ryöstää hänet. Kalle onnistui kuitenkin pääsemään pakoon rahojensa kanssa, niin tosin katosi vorokin. 

Matkaan kuitenkin oltiin edelleen lähdössä. Kalle lähti lopulta kymmenen muun toholampilaisen kanssa kohti Amerikkaa. Hän kertoo, että "''laivalla oli huono ruoka ja kaikilla isoilla miehillä nälkä"''. Esimakua tulevasta? New Yorkiin saavuttiin ja junalla jatkettiin Titusvilleen. Junassa oli epäselvyyttä siitä, milloin porukan piti nousta kyydistä pois. Konduktööri oli hermostunut heidän hämmennyksestään ja lyönyt kämmeniään yhteen, sihistänyt kieltään ja tömistänyt jaloillaan häätäen seurueen junasta kuin lammaslauman. Vastaankaan ei tullut ketään, vaikka siitä oli etukäteen sovittu. 

== "''Ei sitä niin puuveitsellä vuolla''" ==
Kun miehet olivat sitten lopulta lähteneet kävelemään Titusvillen katua pitkin, kaupungin pojat olivat sahajauhottaneet heitä. Heitä haukuttiin venäläisiksi. Yösijan matkalaiset saivat sattumoisin paikalle sattuneen teuvalaisen ansiosta – se järjestyi ”''eräästä kurjan näköisestä kapakasta''.” Ikkunoita oli kuitenkin alettu heitellä kivillä ja puilla ja jälleen huudettu ”Russia!” Kallella oli heti ikävä kotiin – olisipa kotona renkinä, hän ajatteli tuolloin.

Pian selvisi myös, että työpaikat seisoivat. Eräällä rautatietyömaalla jonne Kallen seurue matkasi, paikalliset toholampilaiset asuivat metsämökeissään, mutta ottivat vain sukulaisensa matkaseurueesta luokseen asumaan. Oli ilkuttu, että ”''sitäkö rahaa te lähitte tienaamaan, jonka me lähetimme!''” 

Kalle ja teuvalainen olivat nukkuneet pakkasessa nuotion äärellä kaksi viikkoa. Kalle oli rahatonna, matkarahan loput menivät eräälle kalajokelaiselle joka lähti miehille työtä etsimään. Ruoastakin olisi pitänyt maksaa, mutta rahaa ei ollut! Kallelle kuitenkin kaikeksi onneksi lainasi eräs ystävällismielinen himankalainen rahaa: ”''Minä annan että pärjäät eteenki päin''”. Kalle oli häkeltynyt miehen ystävällisyydestä. Kalle maksoi rahan myöhemmin takaisin ja oli asemalla hyvästelemässä tätä ainoata hyväsydämistä ihmistä tämän palatessa kotimaahan.

Kalle pääsi lopulta töihin rautateille. Palkka oli 1 dollari 25 senttiä päivältä. Hän asusti 22 miehen kanssa samassa tuvassa. Kalle lukutaitoisena miehenä toimi alussa muille postin lukijana. ”''Minä nousin korokkeelle ja suurella äänellä lujin, olin silloin olevinani mies. Mutta kun tuli niin sydämen sisimmästä ja niin lihallisia rakkauden kirjoja, niin seki homma jäi sikseen.''” Kalle muistelee myös, että kun pitkän ajan kuluttua oli saanut ensimmäisen Amerikan dollarinsa, hänen kätensä oli vapissut. Hän oli kuullut, että se oli amerikkalaisen jumala, ja huomasikin että ei sitä niin puuveitsellä vuolla. Ja eipä niin: lopulta työ lakkasi eikä rahaa taas ollutkaan. Uusi pesti löytyi lopulta Saint Johnsvillestä, jälleen rautatieltä. Kalle toimi hiilipuun hakkuussa. Yhteisössä elettiin hyvin korutonta ja karua elämää. Vaatteet kuluivat repaleisiksi ja kengät paikkaisiksi. "''Mutta elettiinpä kuitenkin.''"


Työ loppui ja Kalle sai tilinsä. Seuraavana hän työskenteli halon hakkuussa Gilfftan kaivannolla. Talvi oli tuossa paikassa kova, ja asuintönön seinän liitteistä oli Kallen mukaan tähdet ja kuu näkyneet. Eristyksestä ei siis ollut puhettakaan - vaatteitakaan ei saanut kuivaksi kun kylmä oli kaikkialla. Tänä aikana Kallelle tuli alaruumiiseen kolotusta: työ oli raskasta ja olosuhteet karut. Kallella oli Amerikassa kova ikävä kotiin, vaimo oli Suomessa ja lapsikin oli siellä kuollut. Kolotus alaruumiissa vaivasi. Hän oli miettinyt tuolloin, ettei enää ikinä tule Amerikkaan.

Kalle teki Amerikassa paljon raskaita töitä, mutta lopulta tienestiä ei jäänyt paljonkaan käteen tulevaisuutta varten. Kaikki rahat oli aina annettu yhteiseen elämiseen ja työnhankintaan. 

== Kaivattu isänmaa ==
Kalle lähti ilomielin takaisin Suomeen, kun oli viettänyt Amerikassa nelisen vuotta. Matka Suomeen sujui myötätuuleen: Atlannin pinta oli ollut Kallen mukaan kuin lasia. ”''Tulin Tukholmasta Vaasaan. Oli kaunis pyhäilta, kun astuin isänmaan kamaralle. Ettäpä usko, että hyppelin. Sinä kaivattu isänmaa otit minut syliisi, täällä tahon elää, täällä kuolla, täällä kärsiä ja iloita, jos niitä ilon päiviä on suotu.''"

Lisää Kallen elämästä voi lukea alla olevista linkeistä.


Kertomukset peräisin Viljo S. Määttälän toimittamasta teoksesta ''Kansanrunoilija Sahan Kalle - Toholampilaisen Kalle Sahan 1852–1933 kirjallinen tuotanto'' (2014, julkaisija Toholammin kotiseutuyhdistys)

[https://www.toholampi.fi/wp-content/uploads/2019/02/Kansanrunoilija-Sahan-Kalle-Viljo-S.-M%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4l%C3%A4-.pdf Viljo S. Määttälä (toim.) - Kansanrunoilija Sahan Kalle - Toholampilaisen Kalle Sahan 1852-1933 kirjallinen tuotanto]

[http://www.kase.fi/~petese/toholampi/s02/sahkal.html Toholammin merkkihenkilöt: Sahan-Kalle]

[[Luokka:Kokoelman kaikki nimet aakkosjärjestyksessä]]
[[Luokka:Amerikansiirtolaiset]]
[[Luokka:Tunnettuja henkilöitä]]
[[Luokka:Paluumuuttajat]]
[[Luokka:N:o 29 Oravala]]
[[Luokka:Saha, kruununtorppa]]