Lähdekoodi sivulle Tiilikkalan sukua: Aune Tiilikkala muistelee

= Haastattelupöytäkirja Toholammilla 17.2. 2003 kertojana Aune Tiilikkala, haastattelijana Erkki Kujala. =


Aune Tiilikkalan äiti oli tyttönimeltään Anna Josefiina Lepistö synt. Vetelissä 6.12.1881, tiedot löytyvät hänen venäjänkielisestä passistaan, joka on Aunella. Isä on [[Ylikotila, Antti Viljami Antinpoika|Antti Viljami Yli-Kotila]] syntynyt Kotilassa Toholammilla 22.8.1878. He tutustuivat toisiinsa Amerikassa Fitchburgissa kutomatoorissa. He olivat tulleet sinne siirtolaisina kumpikin erikseen synnyinseuduiltaan.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                           
                                                                                                                                                                                                                                                                         
----                                                                                                                                                                                                                                                                         


Työstään kutomatehtaassa äiti kertoi, että hän samoilla tooleilla kolme- ja puolivuotta. Hän hoiti kolmea toolia, joiden väliä piti juosta ja huolehtia ettei lanka katkea eikä tule virheranta. Jos lanka katkesi ja tuli paljon virherantua siitä maksettiin huonompaa palkkaa, kun siihen piti tehdä solmu.

Isä sanoi, että kun siellä ei saanut tupakoida, niin oppi pitämään tupakki mälliä suussa ja piti sitä vielä kotimaassakin.


Äiti ja isä menivät Amerikassa kihloihin ja tulivat sitten Suomeen. Isä tuli näyttämään morsiantaan kotiväelle ja tarkoitus oli mennä vihille ja palata sitten Amerikkaan, mutta Feelu-setä ei päästänytkään Anttia ja Fiinaa (Anna-Josefiinan puhuttelunimi) lähtemään takaisin, vaan sanoi, ettei hän jaksa asua taloa yksin, vaan veljen vaimoineen pitää jäädä yhdessä sitä asumaan. Niin nuoripari sitten vihittiin ja heidän Amerikan tienesteillään ostettiin Ojalan talo Ylitalon lisämaaksi (sama talo, joka myöhemmin on ollut Kotilan Viljolla).


Samassa talossa asuttiin ja kummallekin pariskunnalle Antille ja Fiinalle sekä Feelulle ja Eevalle syntyi 11 lasta, joten perheillä oli yhteensä 22 lasta ja vielä Johanna-täti asui samassa talossa. Väkeä oli siis Ylitalossa tuolloin 27 henkeä. Eevaa kaikki Antin ja Fiinan lapset puhuttelivat Eeva-kummiksi, koska hän oli Aunen vanhimman veljen Urhon kummi. Aunen sisaruksille he olivat Kummi ja Setä.

Talossa oli iso tupa, kaksi perikamaria, eustupa ja pikkukamari ja vintille tehtiin kaksi kamaria. Joka sängyssä nukkuin vähintain kaksi. Siinä oli tietämistä, että kaikille sai sängyt.

Myös mustalaisia oli usein yötä, koska he tiesivät, että Ylitalossa saa ruokaa ja yösijan. Kerrankin nähtiin kymmenen aikaan yöllä, että järveltä tulee mustalaiskuorma, niin akat sanoivat, että pannaan ovet kiinni, niin setä sanoi, että ei panna. Ne ovat Jumalan luomia niin kuin mekin ja niille kuuluu yösija. Olkia pantiin lattialle ja ne laittoivat omat rytkynsä peitoksi ja siinä ne nukkuivat Sota-Kalle niminen mustalainen tuli aina Maijansa kanssa niin kotiaan ja oli monta päivää aina kerrallaan. Kale oli käynyt sotaväen ja siitä lisänimi. Niillä oli Helli niminen tyttö joka oli vähäkuulonen.


Sitten mentiin erilleen, kun väkeä oli niin paljon, ettei enää mahduttu mitenkään samaan tupaa, kun lapset kasvoivat. Setä sanoi, että jatketaan vain tupaa Kirkkojärvelle päin ja asutaan yhdessä. Mutta isä sanoi, että ei sitä iänpäivää pysty jatkamaan. Niin ostettiin Haikosen Antilta ja Mantalta Peltokorven talo ja muutettiin sinne. Johanna-täti jäi sedän perheen kanssa Ylitaloon. Maita asuttiin kuitenkin vielä jonkun aikaa yhdessä yhteissä vehkeillä. Sopu oli aina tosi hyvä.


Naapurin Viitasalon Emmalle syntyi samalla tavoin joka ohrille lapsia, kuten meidänkin taloon. Yhdessä leikittiin, koskaan ei riidelty, eikä kukaan vieras tiennyt kenen lapsia kukin oli, kun yhdessä oltiin milloin kummankin talon puolella. Sitten kun veljekset menivät erilleen, niin pantiin yhteen Ylitalon, Peltokorven ja Ojalan maat ja kaikki jaettiin kahtia. Näin isän ja äitin Amerikan tienestit menivät yhteiseen pesään.

----
[[Tiedosto:Suomalaisten kuoro, jossa mm. Antti Viljami Ylikotila, Sefanias, Sandra ja Vilpas Nikunen Toholammin Kotilast.jpg|pienoiskuva|Suomalaisten kuoro, jossa mm. Antti Viljami Ylikotila, Sefanias, Sandra ja Vilpas Nikunen Toholammin Kotilasta. Kuva Pajamäen siirtolaisperinnepiirin kokoelmasta.|306x306px]]
Isä oli ollut Amerikassa suomalaisessa kuorossa. Samassa kuorossa olivat laulaneet samalta kylältä olleet Nikusen sisarukset Santra, Sefanias ja Vilpas ja vielä kolmase veli, joka tullut hulluksi ja laitettiin Suomeen. Santra tuli myöhemmin Suomeen ja meni Takkusen kanssa naimsiin.

Isä oli tuonut Amerikasta myös rammarin (=gramofoni =levysoitin). Siinä oli päällä levyt niinkö juomalasit. Yhteen tämmöseen lasiin eli rullaan isäkin oli laulanut yhden laulun. Siinä oli vihreä torvi, johon sai laittaa neulan ja sillä sitten soitettiin. Se rammari oli vintillä ja me onnettomat lapset pudotettiin ne rullat kerran lattialle ja meni rikki. Se harmitti kovasti niin meitä lapsia kuin isääkin. Lauluja en muita isän laulun lisäksi kuin Maame-laulun, sen minä opin. Muita en muista, kun olin silloin vielä niin pieni.

Isä ja äiti eivät puhuneet Amerikan matkasta eikä olosta siellä mitään. Se olikin kummallista, eikä me lapset ymmärretty kysyä. Sitä asuttiin vain sitä talua ja tehtiin ankarasti työtä. Mutta äitin fiinejä Amerikan vaatteita oli vintillä ja niitähän me lapset pantiin päälle, kun siellä vintillä leikittiin. Se tuntui hienolta. Siellä oli myös Amerikasta tuotu musta iso sateenvarjo, jonka kans minä yritin hypätä ilmaan ja sanoin, että minä lennän.

Valokuva albumeita niillä oli, joissa oli paljon hienoja kuvia. Niitä me lapset käytiin katsomassa omi päin, kun eivät vanhemmat niistäkään puhuneet. Albumin takana oli iso hieno peili ja siitä me peilattiin, kun muita peilejä ei ollut. Sekin oli hienoa. Albumeja säilytettiin isän tekemän piirongin päällä kamarissa.

----


Ruokapöydässä jokaisella oli oma paikkansa, mutta kaikki lapset eivät sopineet istumaan. Osa joutui seisimaan, mutta minä istuin Antti-serkun vieressä. Antilla oli linkkuveitsi, jota hän aina klinksautti, risti kätensä ja siunasi ruokansa. Ruoka piti aina siunata ei saanut lähteä ennen pöydästä kuin risti kätensä ja luettiin, Kiitos olkoon Jumalle ruumiin sielun ruokkijalle, anna mulle vastakin ruokaa aamen.

Kun meitä oli niin paljon lapsia, niin siinä piti isompain hoitaa pienempiä. Serkuista Oiva oli vaikeasti nivelreumainen ja hän tuli niin huonoksi, että häntä piti syöttää ja kantaa saunaan. Aino-serkku oli sokea, mutta hän osasi liikkua tuvassa ja osallistui vähän töihinkin ja kun saunaan mentiin porukalla, niin hän pesi aina Oivan. Myös Anni-serkku sairastui reumaan ja kuolikin siihen. Meidän koko isosta parvesta ei lähtenyt siirtolaisiksi muita kuin Antti, joka meni Kanadaan ja jäi sinne.  

  [[Tiedosto:Antti Viljami Kotila ja Kalle Rantanikunen.jpg|pienoiskuva|292x292px|Miehet kuvassa Antti Viljami Yli-Kotila ja Kalle Rantanikunen. Kuva Pajamäen siirtolaisperinnepiirin kokoelmasta.]]
----
[[Tiedosto:Konsta ja Lyydia Tiilikkala.jpg|pienoiskuva|350x350px|Konsta ja Lyydia Tiilikkala Amerikassa. Kuva Pajamäen siirtolaisperinnepiirin kokoelmasta.]]


Myös Nikusen veljekset tulivat takaisin Amerikasta ja Sefanias perusti rahoillaan kotipaikalleen Rajalan kaupan. Muistan, kun me tytöt kuljetettiin suurta lehmälaumaa Kortenevalle laitumelle, niin isä antoi hilikun eli 25 penniä päiväpalkkaa meille Allin kans. Sillä sitten aina jompikumpi juoksi hakemassa Sepon kaupasta, sitä Sefanian kauppaa sanottiin, neljä korppua.

Isä laittoi savikuoppaan käpin ja kahvipannun ja siinä me aina paimenessa keitettin kahvia ja kumpikin sai kaksi korppua kahvin kanssa. Se oli suuri asia. Meilla ei ollut paimenessa kelloa, mutta isä mittasi auringon mukaan ladon seinästä tietyn matkan ja sanoi, että kun varjo tulee siihen kohtaan, niin saatte tuoda lehmät kotiin.

----


Tutustuin sitten aikanaan Kauko Tiilikkalaan ja kun täytin 25 vuotta menimme naimisiin. Vuonna 1945, kun sota oli loppunut ja Kauko tuli sodasta muutin Tiilikkalaan miniäksi. Siitä suvusta oli menty paljon siirtolaisiksi, kuten koko Tiilikkalan kylältä, myös Kaukon vanhemmat olivat olleet Amerikassa. Ei sielläkään paljon puhuttu Amerikan matkasta, mutta sen verran kuitenkin, että Kaukon isä Konsta oli ollut semmosessa tehtaassa, jossa oli tehty sahan pokia eli päitä. Mutta Konsta oli tullut niin allergiseksi sille sahan pölylle, että joutui lähtemään Suomeen.

Konsta oli avioitunut Lyytin kanssa Amerikassa ja heille oli syntynyt siellä yksi lapsi, mutta hän oli kuollut heti pienenä. Kun Konsta lähti Suomeen Lyyti oli sanonut, että hän ei lähde Suomeen, koska Amerikassa on niin hyvä olla. Konsta kuitenkin ikävöi Lyytiä luokseen ja "mourus" kirjeissä niin kauan, että Lyyti (= Lyydia) antoi periksi ja onneton tuli Tiilikkalaan. Sitten niille syntyi Kauko. Lyytillä oli kuitenkin jatkuvasti niin ikävä Amerikkaan, että ne lähtivät sinne takaisin.

Sitten kävi kuitenkin niin, että heidän lähdettyään syttyi maailmansota ja he joutuivat palaamaan Ruotsin rajalta takaisin. Lähtiissän he myivät kaiken omaisuutensa. Sodan sytyttyä rahan arvo romahti ja niin heiltä meni melökein koko omaisuus kuin tuuleen. Pienen mökin saivat vain Tiilikkalasta. Näin sota vei heiltä sekä Amerikan matkan että omaisuuden, kun raha romahti. Konsta oli tästä katkera Lyytille ja sai kuulla siitä koko ikänsä, kun oli houkutellut tähän lähtöön. Se oli kohtalokas matka, mutta matka olisi onnistunut, niin tuskin mekään olisimme Kaukon kanssa kohdanneet.

----


Muistan lapsuudesta Jeremias-sedän, joka Eeva-kummin veli. Hän oli ollut Amerikassa kaivoksella töissä. Siellä oli joku kuljetusvaunun rauta lyönyt häntä päähän niin, että hänellä oli otsassa syvä viisto koko koko lopun ikäänsä. Jeremias tuli onnettomuuden jälkeen Suomeen ja asui Koivistolla Johannan ja Jaakon kanssa kuolemaansa asti vanhanapoikana. Ei hän Johannalle ja Jaakolle mitään sukua ollut, mutta siinä asui ja teki talon töitä, eikä se haava mitään haitannut.

Hän tuli aina pyhäaamuna Ylitaloon kylään ja istui aina puulaatikon kannella vakiopaikalla. Hänellä oli Amerikasta tuotu kultakello, jonka komeat perät roikkuyivat taskun päällä. Hän näytti meille kakaroille, joita oli suuri lauma siinä ympärillä sitä kelloaan. Se oli arvokas asia. Se tuntui tosi hienolta, kun sai nähdä Amerikasta tuodun kultakellon. Amerikka tuntui meistä aivan ihmemaalta. Sen tunteen herättivät isän tuoma gramofooni ja tämä Jeremias-sedän tuoma kultakello. Ne olivat suuria ihmeitä.
----
[[Tiedosto:Ida (Tiilikkala) ja Aleksi Uskela sekä poikansa Allan.jpg|pienoiskuva|347x347px|Ida (Tiilikkala) ja Aleksi Uskela sekä poikansa Allan, joka toimi sotilas lentäjänä ja kuoli taistelussa saksalaisia vastaan. Kuva Pajamäen siirtolaisperinnepiirin kokoelmasta.]]
[[Tiedosto:Johanna (Tiilikkala) ja Jaakko Koivisto.jpg|vasen|pienoiskuva|322x322px|Johanna (Tiilikkala) ja Jaakko Koivisto. Kuva Pajamäen siirtolaisperinnepiirin kokoelmasta.]]
Kaukon lähisukulaiset ovat kaikki olleet jossain vaiheessa Amerikassa ja suuri osa on siellä vieläkin. Kaukon isoisä oli Sakri Matinpoika Tiilikka joka oli syntynyt Toholammilla 1851 ja kuoli täällä 1922. Hänen puolisonsa oli Anna-Loviisa Matintytär Laitala. Sakri oli Amerikassa kahteen otteeseen vuosina 1886-1889 ja 1893-1895.

Heillä oli 8 lasta, joista viisi vanhinta kävi jossain vaiheessa Amerikassa ja Anna-Josefiina s.1882, Saima Loviisa s. 1891 ja Iida Maria (Uskela) s.1893 jäivätkin sinne pysyvästi. Ja vielä Väinö veli oli Kanadassa. Lapsista vanhin Johanna Kristiina oli myös Amerikassa, mutta tuli sieltä sitten Toholammille rippikouluun Käännän Marjaanan mukana. Hänellä oli tarkoitus palata rippikoulun jälkeen takaisin Amerikkaan, mutta paluu jäikin, kun hän oli oksentanut matkalla laivassa niin kovasti, ettei uskaltanut enää mennä laivaan. Sitten hän meni 17 vuotiaana Jaakko Koiviston kanssa naimisiin ja muutti Koivistolle emännäksi.

----


Myös Sakarias Konstantin = Konsta s.1885 ( Kaukon isä) oli Amerikassa vuosina 1906 -1916 ja tapasi siellä tulevan vaimonsa Emma Lyydia Heiniemen, joista oli jo edellä puhe. Konsta, kuten kaikki sisarukset saivat Amerikassa innostuksen sosialidemokraattiseen aatteeseen. Konsta ja Lyydia olivat Amerikassa aktiivisesti toiminnassa mukana ja jatkoivat sitä Toholammillakin. Sisar Iida ja oli myös aktiivisesti mukana toiminnassa.
[[Tiedosto:Fiina (Tiilikkala) ja Heikki Asiala, tytöt Vera, Ingrid ja Martta.jpg|pienoiskuva|349x349px|Fiina (Tiilikkala) ja Heikki Asiala sekä tytöt Vera, Ingrid ja Martta. Kuva Pajamäen siirtolaisperinnepiirin kokoelmasta.]]
Fiinan tytär Martta sanoi Suomessa käydessään, että Amerikassa kaikki suomalaiset ovat sosialidemokraatteja. Tosin Anna-Josefiina (Fiina) oli ollut aina kotiäiti, eikä hänen perheensä kovin aktiivi ollut, koska heillä oli mööpelikauppa (huonekaluliik), jota hänen miehensä [[Asiala, Heikki Rikhard Sakrinpoika|Heikki Rikhard Sakrinpoika Asiala]] s. 1883 pääasiassa hoiti. Heidän tyttärensä Martta oli opiskellut opettajaksi, mutta ei tehnyt koskaan sitä työtä, vaan toimi apulaisena ja kirjanpitäjänä mööpelikaupassa ja kun se vanhempien vanhuuden takia lopetettiin, siirtyi kanslistiksi mielisairaalaan, jossa vanhempi sisar Veera oli ylihoitajana. Heidän kolmas tyttärensä Ingrid oli parturi. Hänellä oli irlantilainen mies. Sukulaisten mukaan Fiina ja Heikki rikastuivat mööpelikaupalla niin paljon, etteivät he osallistuneet mitenkään politiikkaan. Se oli diblomatiaa, piti olla kaikkien mieliksi, kun oli kauppias.

Anna-Josefiinalla ja Heikillä oli sellainenkin vaihe alussa, että Fiina suuttui Heikkiin ja tuli Suomeen kahden pienen tytön Veeran ja Inridin kanssa odottaessaan Marttaa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa, vanhempainsa pieneen mökkiin Laitalaan. Martta syntyi Suomessa ja sen jälkeen Fiina palasi kiltisti Heikin luo, kun kyllääntyi täällä ainaiseen ruispuuroon, eikä enää koskaan käynyt Suomessa. Matkasta seurasi kuitenkin Martalle sellainen ongelma, että hänestä tuli Suomen kansalainen, koska syntyi täällä. Passia hakiessaan hän joutuikin sitten aikanaan tenttimään amerikkalaisuudesta, kuten ulkomaalainen, vaikka oli koko ikänsä Suomessa syntymisen jälkeen asunut Amerikassa.

----

Myös Iidalla ja Jalasjärveltä kotoisin olleella miehellään Aleksilla oli kauppa ja bensiiniasema. Joulun aikana ne olivat myyneet aina joulukuusia. Iida piti sitä kauppaa vielä yksin Aleksi kuoleman jälkeenkin kuolemaansa asti.

Nuorempana Iida oli ollut töissä neulomaliikkeessä, jossa oli ommeltu turkiksia. Komeana ihmisenä Iida oli toiminut myös liikkeen mannekiinina, kun asiakkaat halusivat nähdä turkiksia valmiina käytössä. Iidalla ja Aleksilla oli vain yksi poika Allan, joka kuoli toisessa maailmansodassa lentäjänä saksalaisten ammuttua hänen koneensa alas.


Iida oli oli aktiivinen järjestöihminen ja toimi suomalaisten Saima-työväenyhdistyksessä, sen laulukuorossa ja harrasti innokkaasti kirjallisuutta. Hän kävi sodan jälkeen Suomessa katsomassa millaista täällä oli. Aleksi oli silloin jo kuollut. Iida toimi kauppiaana viimeiseen asti, kunnes kuoli sydänkohtaukseen töissä.

Kun Iida kävi Suomessa niin hän tapasi Myllykankaan hautajaisissa [[Porkola, Emil Aleksander Aleksinpoika|Porkolan Empun (Eemelin)]], joka oli ollut aikoinaan myös Amerikassa. Iida oli ollut ihastuksissaan Empun tapaamisesta ja sanonut, että sieltähän se koria-Emppu tulee. Iida oli sanonut, että Amerikassa kaikki naiset juoksivat Empun perässä, kun se oli niin komea.

----

Politiikan lisäksi uskonto jakoi Amerikassa paljon suomalaisia, koska siellä on niin monia kirkkoja ja uskonsuuntia. Suomalaiset olivat enimmäkseen lestadiolaisia tai evankelisia. Marttakin oli evankelinen ja oli mukana kirkon työssä. Ompeluseuroja ja muita rahanhankkimismuotoja oli paljon, koska kirkkoa ei tue muut jäsenet. Papin palkka pitää kerätä toiminnalla.

Sieltä on käynyt näitä sukulaisten lapsia täällä vanhempiensa sukujuuria etsimässä. Silloin kun oli Parhialan koululla pitäjäpäivät, niin tuli Tiilikkalan Katariinan poika, joka oli pappi, vaimonsa kanssa Amerikasta. Ne olivat tulleet Kevariin ja kyselleet Tiilikkalaa. Siellä oli tarjoilija, joka osasi englantia ja hän soitti meille. Me kävimme niiden kanssa kirkossa ja hautuumaalla ja yritimme selvittää sukuja.

Sitten veimme ne pappilaan ja siellä ne papin kanssa tutkivat kirkonkirjoja kahteen asti yöllä. Lopulta selvisi, että hän oli Kaukon pikkuserkku. He olivat täällä vain sen yhden päivän ja palasivat sitten Ruotsiin.Tämä Katariina oli ollut Holmin kanssa naimisissa, mutta käytti Tiilikkala nimeä.

----

Sitten Veeran poika Riku oli täällä opettelemassa suomenkieltä ja tutustumassa sukulaisiin. Se kulki yhen kesän minun perässä "niinkö peräkarihta", minä olin monesti illoin niin väsynyt siitä opettamisesta, että sänky lullas kun menin nukkumaan. Minä keitin sille kerran ruispuuroa, johon hänen äitinsä oli pikkutyttönä Suomessa niin tympääntynyt, että nimitti sitä paskapuuroksi ja pyytänyt äitiään, että älä enää koskaan keitä sitä. Riku maisteli sitä aikansa ja sanoi "Ei liika hyvä". . Mutta se oppi suomenkielen.

Hän oli Heinolassa kansanopistossa kurssilla ja löysi sieltä suomalaisen vaimon. Heidät vihittiin Suomessa ja sitten he muuttivat Amerikkaan. Kerttu on tämän vaimon nimi. Hän opetteli englanninkielen ja on nyt siellä suuressa sairaalassa (hospitaalissa) sydänfilmejä ottavana sairaanhoitajana. Heillä on kaksi tytärtä.

----

Vielä vähän lisää Aunen serkusta [[Ylikotila, Antti Ilmari Fredrikinpoika|Yli-Kotilan Antista]]. Hän meni Kanadaan ja oli siellä talvet metsätöissä ja kesät kaupungilla töissä. Hän oli myöhemmin jonkun työväentalon vahtimestarina ja sitten viimeksi hotellin portsarina. Hän ei käynyt koskaan lähtönsä jälkeen Suomessa.

Kerran joku Siirilä sisaruksia oli käynyt siellä Kanadassa ja tavannut Antin vanhainkodissa. Hän oli maannut vain koko ajan sängyssä nousematta ylös. Hän oli niin liikuttunut tästä suomalaisen vieraan tulosta, että voimat meni. Vanhainkodin johtaja oli sanonut, että Antti on ollut hyväkuntoinen, koska on elämässään harrastanut paljon urheilua. Erikoisesti nyrkkeilyssä hän oli ollut hyvä kilpailuissakin.

 [http://www.kase.fi/~petese/toholampi/s03/tarina06.html Alkuperäinen artikkeli Toholammin vanhassa perinnearkistossa]
[[Luokka:Tietoa ja tarinoita Toholammin siirtolaisuudesta]]