Lähdekoodi sivulle Anton Kaattari: Kauppa Mutkan ja Solmun välissä

'''On huhtikuun 11. päivä vuonna 1989.''' Istun mankkani kanssa Toholammin vuodeosastolla haastattelemassa hyvämuistista vanhusta Iida Kaattaria. Hän on miehensä Antonin kanssa toiminut kauppiaana Toholammilla Amerikasta tulonsa jälkeen.

Kaattarin veljeksiä oli Amerikassa kahdeksan. Anton ja Iida tulivat takaisin Toholammille tyttärensä kanssa. Anton oli ollut töissä kivihiilikaivoksessa.

Pariskunta asettui asumaan ensin Anton Kaattarin mummon taloon. Heillä ei silloin ollut vielä mitään aikomusta ryhtyä kauppiaiksi. Kopsalassa oli ollut Ala-Kopsalan kauppa, joka oli loppunut, ja toisella puolella oli Laitalan KPO. Kirkonkylällekin oli silloin matkaa. Siksi naapurit pakottivat heidät perustamaan kaupan. Se toimi ensin mummon toisessa kamarissa. Siellä myytiin kahvia, sokeria ja ryynejä. Kahvi oli raakaa kahvia, jota itse paahdettiin kotona. Sokeri oli toppasokeria, jota puulaatikossa pienittiin sokerikirveellä ja vasaralla. Sokeripalaset vain lentelivät, kun kauppias koetti asiakkaalle saada kilon tai puolen kilon palasen.

Sitten ryhdyttiin rakentamaan taloa ja kauppaa. Ensin tavarat haettiin Kannuksesta, myöhemmin niitä toimittivat Keskon ja Pohjanmaan tukkuliikkeet. Matti ja Herman Kaattarilla oli kuorma-autot, joilla he toivat tavaroita.

Uuteen kauppaan tehtiin hyllyt ja nyt ryhdyttiin myymään myös vaatetavaraa. Kauppa laajeni, uusia myymälöitä perustettiin niin, että parhaimmillaan oli viisi myymälää: Kaattarilla, Kleemolassa, Parhialassa, kirkonkylällä ja Käännässä.

Kleemolassa oli opettajana Lauri Kerttula. Hänellä oli kaksi pientä lasta ja siksi kauppa oli välttämätön. Helmi Kleemolan taloon, lähelle koulua, perustettiin kauppa, jossa Helmi toimi kauppiaana 15 vuotta. Parhialassa kauppa toimi Otto Parhialan talossa ja siitä huolehti talon emäntä Manta. Käännässä kauppa toimi maalaistalossa ja sen hoitajana oli jonkin aikaa Svante Järvenoja.

Kirkonkylällä oli oma kaksikerroksinen talo. Sen alakerroksessa toisessa päässä oli Osuuskassa, jonka hoitajana oli Leimo Jämsä, Iida Kaattarin veli ja toisessa päässä Kaattarin kauppa.

Mistä otsikko? Kun Anton Kaattarin terveys ei enää kestänyt kauppiaana oloa, hän ryhtyi keräämään museoesineitä Häkkilän kotiseutumuseoon. Joku oli kysynyt häneltä, miksi hän kaupanteon lopetti, oli hänen vastauksensa ollut: "On tuskallista pitää kauppaa Solmun ja Mutkan välissä." Kirkonkylän puolella Kopsalassa oli Mutkan pyöräliike ja Laitalan KPO:n hoitaja oli Solmu Tainio, joka kaatui sodassa. Ahtaat oli paikat!

Nykyisin Kaattarin kauppa on perillisten kesälomien viettopaikkana kauniin Kirkkojärven maisemassa.

[[Category:Tietoa ja tarinoita Toholammin siirtolaisuudesta]]