Lähdekoodi sivulle Mäntylä, Paavo Veli Antinpoika

'''Mäntylä, Paavo Veli Antinpoika''' s. 10.10.1934 Toholampi, k. 17.10.2021 Bli Bli, Australia. Vanhemmat Antti Vilpas Mäntylä (s. 30.11.1901 Toholampi, k. 30.1.1940 talvisodassa Pitkärannassa) ja Ilmi Selma Mantere (s. 25.4.1903 Toholampi, k. 15.7.1982 Toholampi)

- Puoliso Kyllikki Polvi s. Alaviirre. Vihitty 1960.

== In memoriam - Paavo Veli Mäntylä ==
Paavo Mäntylä oli viides kahdeksasta lapsesta. Hän oli 5-vuotias, kun hänen isänsä kaatui talvisodassa. Perheen lapset joutuivat pienestä lähtien moniin maatilan töihin. Heistä kehittyi ahkeria ja vastuuntuntoisia työntekijöitä. Paavo menestyi koulussa ja matematiikka oli hänen vahva aineensa. Jo nuorena hän kiinnostui puualasta ja perusti sahan. Kädentaitoja hän sai kehittää Toholammin mieskotiteollisuuskoulussa. Siinä taidossa hän kehittyi melkoiseksi taituriksi, kuten veljensä Joukokin.

Toholammilta lähti 1950-luvulla suuri määrä nuoria Australiaan etsimään työmahdollisuuksia. Paavo Mäntyläkin liittyi 12 nuoren miehen joukkoon 3.10.1956. Viiden viikon matkalla Australiaan hän opiskeli jo englannin sanoja. Matka suuntautui Mont Isan kaivoskaupunkiin. Hän pääsi kaivokseen töihin, ja kun englannin kielen taito koheni, hän yleni vuoropäälliköksi ja oli vastuussa räjäyttämisistä jokaisen vuoron lopussa. Mont Isassa englannin kielen kurssilla Paavo tapasi elämän toverinsa Kyllikin, s. Pilvi, Alaviirteeltä. He menivät naimisiin 1960. Kyllikin perhe oli muuttanut Australiaan jo aikaisemmin.

Kyllikki ja Paavo Mäntylän perheeseen syntyi kaksi lasta, tytär Sonja 1961 ja poika Veli 1964. Samana vuonna perhe muutti Kyllikin vanhempien luo Bli Blihin, josta Paavo lunasti tienesteillään appivanhemmiltaan sokeriruokofarmin ja alkoi koneistaa sitä. Hän oli edistyksellinen viljelijä ja jäi eläkkeelle vuonna 2003, jolloin Nambourin sokerimylly lopetti toimintansa.

Paavo Mäntylä oli aktiivinen ja omiin kykyihinsä luottava. Hän käytti kädentaitojaan luovasti ja teki puusta monia taidokkaita esineitä ja huonekaluja. Hitsaajana hän kehitteli ja valmisti monia laitteita, joista jotkut mallit patentoitiinkin. Hän oli myös tunnettu yhteistyötaidoistaan. Häntä kuunneltiin monissa yhteisissä hankkeissa esimerkiksi silloin, kun Suomi Puistoa rakennettiin Finland Roadin varteen.

Usko oli Paavo Mäntylän elämän perusta. Hän oli Mont Isan Suomalaisen kirkon perustajajäsen ja jatkoi Brisbanessa Suomalaisen Luterilaisen yhteisön puheenjohtajana. Hän matkusteli paljon kirkon asioissa konferenssiedustajana tai bussikuskina suvipäiville, näin pääsivät mukaan nekin, joilla ei ollut omaa autoa.

Paavo Mäntylä oli tarinoiden kertoja, jolla oli hyvä muisti. Perheen sisällä kulkikin kaskuna, että hän tiesi kaikkien Toholammin hevosten samoin kuin asukkaidenkin nimet. Eläkevuosinaan Kyllikki ja Paavo matkustelivat paljon Australiassa ja ulkomailla tapaamassa tuttuja ja sukulaisia.

Kun Paavo Mäntylä kuoli Australiassa, hänelle tehtiin kiitos myös Toholammin seurakunnan jumalanpalveluksessa, jota hänen omaisensa voivat seurata internetin välityksellä.
 Paavon sisaren Irja Stenbergin tiedoista ja haastattelusta kirjoitti Anna-Maija Kujala. Artikkeli julkaistu Lampin Raitti-lehdessä 2022. 
[[Luokka:Kokoelman kaikki nimet aakkosjärjestyksessä]]
[[Luokka:Australiansiirtolaiset]]
[[Luokka:Henkilötarinat]]