Lähdekoodi sivulle Kujala, Anna-Maija: Hanna ja Alpo Pahikaisen Kanadan-vuodet

[[Category:Tietoa ja tarinoita Toholammin siirtolaisuudesta]]
Pahikaisen nuoripari asui Kalajoella Alpon kotitalossa 1950-luvulla. Hannan eno asui Yhdysvalloissa lähellä Kanadan rajaa sijaitsevassa Minneapolisissa ja hän houkutteli Alpoa tulemaan Amerikkaan. Kanadassa oli tuohon aikaan paljon tarjolla metsätöitä. Monet keskipohjalaiset olivat menneet sinne hyvien ansioiden houkuttelemana. Niinpä Alpo osti laivalipun Kanadan Thunder Bayhin ja matkusti yhdessä tätinsä kanssa, jonka mies ja poika asuivat jo siellä. Alpo päätyi monien suomalaisten kanssa samalle metsätyömaalle. Lähtiessään hän sanoi vaimolleen Hannalle, että hän viipyy siellä kaksi vuotta ja tulee sitten takasin.

Kahden vuoden kuluttua Alpolta tuli Hannalle kirje, jossa oli lentolippu Thunder Bayhin. Epäröimättä Hanna lähti matkaan esikoistyttärensä Ullan kanssa tuntemattomaan uuteen maahan tietämättä, mitä olisi edessäpäin.

Alpo oli saanut metsätöitä suurelta firmalta, jolla oli ehkä satoja työmiehiä hakkaamassa puita ja ajamassa niitä hevosilla teiden varsille. Työmiehet olivat suurelta osin suomalaisia, mutta myös muista maista heitä oli tullut sinne työn hakuun. Puut kaadettiin moottorisahoilla avohakkuuna. Metsät olivat olleet pitkään  koskemattomina eli olivat ikimetsiä. Hevoset olivat isoja ja voimakkaita ja jaksoivat vetää suuriakin kuormia. Työt tehtiin urakkapalkalla ja siksi riskit ja ahkerat suomalaismiehet tienasivat hyvin. Suomalaisia myös kunnioitettiin ja arvostettiin heidän toimeliaisuutensa vuoksi.

Pahikaisilla oli kaupungissa oma talo, jossa Hanna aluksi asui viikot Ulla-tytön kanssa. Alpo pääsi viikon vaihteeksi kotiin. Myöhemmin he hankkivat uuden talon Superior –järven rannalta, josta käsin Alpo kävi päivittäin töissä metsätyömaalla. Pahikaisille syntyi Kanadassa ollessa kaksi tyttöä lisää eli Leila ja Sanna.

Metsätyömiehille oli järjestetty parakit, joissa he voivat yöpyä. Heillä oli myös ruokala, jossa heille laitettiin aamiainen ja eväät mukaan työmaalle. Iltasella oli taas mahdollisuus ruokailla töistä palatessa. Hanna pääsi tuonne ruokalaan töihin. Työ oli melko rankkaa, sillä tuohon aikaan ei vielä ollut Kanadassakaan kovin paljon työtä helpottavia välineitä. Tiskaaminen ja siivoaminen keittiössä ja ruokalassa olivat kohtuullisen raskasta.

Suomalaisilla oli paljon yhteistyötä ja he kyläilivät toistensa luona. Myös järjestettiin yhteisiä juhlia, joissa saattoi olla vierailijoita Suomesta. Heillä oli myös omasta keskuudesta mieskuoro, joka vieraili myös Suomessa.

Kun näytti siltä, että Alpo oli tienannut talon ostoa varten riittävästi, perhe alkoi suunnitella Suomeen paluuta. Toholammilla piti huoltoasemaa Onni Peltoniemi ja hänen vaimonsa oli Hannan sisar Laina. He houkuttelivat Pahikaisia muuttamaan Toholammille. Täällä oli taloja myytävänä ja niin he päätyivät ostamaan maatilan Parhialan kylältä.  Muutto tapahtui keväällä 1962. 

Perheeseen syntyi vielä kolme tyttöä lisää, Satu-Maria, Tiina ja Tuija. Tytöt ovat kaikki käyneet koulut, menneet naimisiin ja sijoittuneet jokainen erilaisiin ammatteihin. Nuorimmainen Tuija opiskeli agrologiksi ja asuu yhdessä miehensä kanssa kotitaloaan. Hanna ja Alpo ostivat talon  Kirkkotieltä asuttuaan 35 vuotta Parhialassa. Kanadan vuosista on vielä hyvät muistot ja paljon valokuvia jäljellä.
 ''A-M.K.''