Lähdekoodi sivulle Kusti Isoniemi - Kivenveistäjä Nisula

Amanda ja Antti Isoniemen lapsista kolme muutti Amerikkaan: Elina, Viola ja Kusti. Elina meni naimisiin naapurin pojan Jaakko Nikusen kanssa. He muuttivat USA:han Massan valtioon vuonna 1922. Heille syntyi siellä kaksi tyttöä. Reino Isoniemi oli sodan jälkeen ensimmäinen suomalainen, joka sai viisumin USA:han vuonna 1950 ja muutti sinne seuraavana vuonna. Hänen vaimonsa oli Aune Ojala Kannuksesta. Reino toimi puuseppänä huonekalutehtaassa Gardner Massan valtiossa.  

Kusti, joka oli syntynyt 1886, oli innostunut kivitöistä. Sen hän oli saanut suvun perintönä. Alajärven Isoniemet ja äidin puolen Keisalat olivat kaikki kivimiehiä. Hän valmisti jo 18-vuotiaana porakiviä sekä hautakiviä enonsa Kalle Keisalan opastuksella. Toholammin hautausmaan huomiota herättävin hautakivi on metsänhoitaja Albert Gebhardin muistokivi, jonka Kusti Isoniemi on veistänyt. 


Erinomaista ammattitaitoa on vaatinut kivipallo, jonka Kusti oli vienyt maatalousnäyttelyyn kilpailuun arvioitavaksi. Tuomarit ihmettelivät palloa eivätkä uskoneet sitä Kustin tekemäksi, minkä tähden palkintokin jäi saamatta. Pallo on Tapio Isoniemen hallussa. 


Kusti meni naimisiin jurvalaisen Matilda Haapakosken kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa. Kusti lähti Amerikkaan vuonna 1915 ja perhe matkusti perässä seuraavana vuonna. He asettuivat Massaschusetiin. Kusti muutti perheen sukunimen Nisulaksi, koska se oli helpompi lausua englanninkielisille. Hän perusti kiviveistämön, jossa työskennellessään hän sai kivipölystä ammattitaudin. Hän kuoli vuonna 1948. 


Perheen vanhempi poika Olavi syntyi 1912. Hän oli virkamies ja sai komennon Amerikan hallituksen neuvonantajaksi Espanjan laivastolle vuonna 1946. Nuorempi poika Kauko syntyi vuonna 1914. Hän toimi merijalkaväen sotilaana ja sai komennon Normandiaan, jossa liittoutuneet nousivat maihin 6.6.1944. Hän selvisi maihin, mutta kaatui 30 kilometrin päässä maataistelussa kranaattikeskityksessä 3.7.1944.


Normandiaan on rakennettu liittoutuneiden ja saksalaisten välisten taisteluiden muistopaikka. Siellä on bunkkereita tykkeineen ja konekivääreineen sekä valkoisine hautaristeineen. Alue on usean neliökilometrin suuruinen ja erittäin hyvin hoidettu. Vierailijoita käy vuosittain eri maista runsaasti.


[[Category:Tietoa ja tarinoita Toholammin siirtolaisuudesta]]