Lähdekoodi sivulle Raivaaja 1.9.1944: Ameriikan kansalainen John Puro

Kirjoitus julkaistu ''Raivaaja''-lehdessä 1.9.1944, digitoija Raivaaja Foundation, Inc. Juttu katsottavissa [https://www.digitalcommonwealth.org/search/commonwealth:8g84r628b täältä]

== Ameriikan kansalainen John Puro ==
Juho Herman Hautapuro syntyi Juho Jaakko ja Sofia Hautapuron poikana Peltokankaan-kylässä, 29 päivänä toukokuuta 1872, osoittaa se papinkirja, jonka hänelle on antanut Toholammin rovasti Anton Aimonen 1 päivänä kesäkuuta 1909 - sinä kesänä, jolloin Juho hyvästeli kotiväkensä, loi kaihoisan katseen kotikoivuun ja kaikkeen, mikä kotikartanon oli tehnyt hänelle rakkaaksi, ja lähti Ameriikkaan etsimään leveää leipää ja - kultaa, jota sanottiin "puuveitsellä vuoltavan" Atlantin takana olevassa uudessa ja ihmeellisessä maanosassa, johon suomalaisia oli siirtynyt jo niin aikaisin kuin 1638. 

Juho oli matkustellut omasta mielestään paljon - käynyt Lestillä, Kivijärvellä, Viitasaarella ja Karstulassa ja eräissä muissakin Keski-Suomen pitäjissä isänsä kanssa pientä rihkamaa kaupastelemassa, mutta vavahtavalta tuntui lähtö Ameriikkaan, merten taakse, josta saaduissa kertomuksissa puhuttiin keltaisesta ja mustasta rodusta sekä jenkeistä, joiden elämänkatsomusten sanottiin olevan kokonaan toisenlaisia kuin Peltokankaankylän asukkaiden. Mutta matkalle Juho lähti. "Ameriikankuume" rohkaisi ja antoi voimia matkustaa uusia, tuntemattomia oloja kohti.

Jo Pohjanmerellä Juho kuuli monia kieliä, mutta Englannissa hän vasta täydellisesti tajusi, että suuressa maailmassa puhutaan monia kieliä. Siihen valtamerihöyryyn, johon hän Englannissa pantiin, kokoontui matkustajia monista kansoista ja kielistä ja kielten sekoitus oli suuri - aivan kuin Babelissa ennen. Kun noita monia kieliä solkattiin ja laiva oli kuin lastu valtameren valtavilla aalloilla, muisti Juho Herman monta kertaa rauhallisen kotinsa siellä Toholammin Peltokankaankylässä, mutta eteenpäin oli mentävä. Koti-ikävän mieltä painaessa Juho muisti vanhaa suomalaista sananlaskua, joka rohkaisee matkustajaa sanoilla: "Akka kääntyy väliltä, mutta ei mies pahainenkaan!"

Fitchburgiin päästyään Juho huomasi olevansa aivan kuin Toholammilla. Täällä puhuttiin suomea ja syötiin suomalaiseen tapaan leivottua leipää, jonka kanssa pöytään tuotiin monenlaisia herkkuja, m. m. rusinasoppaa, jota Toholammilla saatiin ainoastaan suurimpina juhlapäivinä ja häissä ja hautajaisissa. Täältä Fitchburgista Juho matkusti Gardneriin ja työskenteli Heywoodin tehtaassa noin vuoden ajan ja sitten palasi Fitchburgiin, jääden tänne vakinaisesti asumaan. Täällä hän meni Parkhillin kutomoon, jossa työskenteli kunnes se maailman sodan jälkeen lopetti toimintansa. 

Tiistaina elokuun 22 päivänä Juho Herman Hautapuro hyväksyttiin Ameriikan kansalaiseksi korkean oikeuden istunnossa Fitchburgissa. Hän oli vanhimpia, ellei lie ollut vanhin niistä noin 140 ulkomaalaisesta, jotka tekivät kansalaisvalan tuomari John Sullivanin edessä. Samalla kertaa, kun hän sai kansalaispaperit, Juho sai myös uuden nimen. Hän ei ole enää Juho Herman Hautapuro, vaan John Puro. Nimi muutettiin tuomarin suostumuksella. Puhuessaan uusille kansalaisille tuomari lausui, että Ameriikan kansalaisoikeus on suurin kunnia mitä ihmiselle voidaan tarjota, minkä vakuutuksen John oli hyväksynyt jo etukäteen, sillä noin vuoden päivät hän harjoitteli kirjoittamista ja tutki tämän uuden kotimaansa historiaa ja hallitusmuotoa. Melkein yhtämittaisesti kolmen kuukauden ajan hän tuli jo varhain aamulla lehtemme toimitukseen ja opiskeli usein kello kolmeen asti iltapäivällä. 72 vuoden ikäisen miehen käsi ei ole enää vakaa, mutta riittävän kirjoitustaidon John oppi kovilla ponnistuksilla. Se sama sananlasku - "Akka väliltä kääntyy, mutta ei mies pahainenkaan" - soi Johnin korvissa, kun hän valmistautui kansalaistutkinnoihin. 

Annamme nyt tälle uudelle Ameriikan kansalaiselle puheenvuoron. Hän kertoo:

"Vanhemmillani oli 7 lasta, minä heistä toinen ikäjärjestyksessä. Elossa on enää ainoastaan kolme, Kalle Suomessa ja Mikko ja minä täällä Fitchburgissa. Muistan vielä hyvin vanhempani. Isäni oli tuumaa vaille kolmikyynäräinen mies, mutta pojista tuli pieniä miehiä, minäkin olen puolitoista tuumaa vaille viisi jalkaa pitkä ja painon vain runsaan sata paunaa. Isäni oli vanhaa Toholammin sukua, mutta hän oli kiertänyt laajasti Suomea rakennustöitä tehden. Oli käynyt m.m. Viipurissa ja monilla paikoilla Itä-Suomessa. Sunnuntaisin hän luki hartaana raamattua ja kutsui perheen jäsenet kuulemaan "pyhän kirjan totuuksia" - niinkuin hän tapasi sanoa."

Mr. Puro on United Cooperative Societyn jäsen. Pian sen jälkeen, kun osuuskunta perustettiin, hän osti osuuden Innosta itselleen ja on kiinnolla seurannut oman liikkeen kehitystä yhden myymälän kaupasta monia myymälöitä ja eri palvelushaaroja käsittäväksi liikkeeksi. Kiitellessään siitä avusta, jonka hänelle annoimme opiskeluissa kansalaistutkintoa varten, John lausui, että "kunpa nyt vain saataisiin rauha maailmaan, niin asiat olisivat niinkuin niiden pitääkin olla".