Lähdekoodi sivulle Raivaaja 7.3.1975: Kyhäystä Kertun kynästä - meijän mukavalla murtehella

Kirjoitus julkaistu ''Raivaaja''-lehdessä 7.3.1975, digitoija Raivaaja Foundation, Inc. Juttu katsottavissa [https://www.digitalcommonwealth.org/search/commonwealth:jd476k26f täältä]

== Kyhäystä Kertun kynästä - meijän mukavalla murtehella ==
Jaa - ettäkö painovirhe tuosa otsikkehesa? - Ei, vaikka niitä niin heleposti tuppaa tulehenki täsä pienesä Raivaaja-lehesäki. - Mutta me lohutetahan ihtiämmä sillä, että ei me olla ainuita jokka painovirhepaholaisen kans kamppaillahan. Löytyy niitä virheitä joka lehestä maailmankuuluisasta "New York Timesistäki". Ja me puolustauvutahan joskus silläki ko tuo meijän "tietokone" joka lukee kirijaimet "teippinauhasta", kiirehisähän loikkaa jonku puustavin yli elikkä lyö väärän kirijaimen justihin semmosesa sanasa josa ei pitäs? Tämä töherrys ei nyt kuitenkaa sisällä yhtään virhettä, ko meinaan kirijottaa tällä meijän toholampilaisten omalla "äitinkielellä". Eikä tämä taija yksistähän meijän "lamppilaiste englantia" olla, kuuluu sitä kannuslaisekki lainaavan ja vähäsen muukki Lestinjokilaakson ihimiset. 

Se onki muuten komeinta - sanosko reiluinta ja helepointa murretta jota opimme väännättähän sielä vanhasa maasa heti ko pärekorisa ensimmäisiä sanoja jokellettihin. Ja siitä se sanavarasto sitte kasvo kasvamistahan. Sitte vasta koulusa alako uusi opettelu ko sitä kiriakieltä piti ruveta tavaahan. Vaikka tämän kirijottajaki oli hilijane ko hiiri, osupas opettajan korvihin tunnilla, jollon piti kertua läksy ulukomuistilta, joku sana murtehella. Siittä se sitte oikeuvenkäynti piisas luokan eesä niin kauvan että oli opittu puhuhun hienosti. Mutta kuten sanottu, reiluinta kieltä ei niin vaan saaja pois ees "pötkätunneilla". Ja niinpä me ei jätetäkkää tavuja kesken, eikä turhan tähen hienostella kiriakielellä. Päästellähän pitkät päättehet tarvitesa joka sanahan, - istuttihin ja puhuttihin mitä ja misä, - tultihin tai mentihin vaikka resitentin vastahanotolle? - Mutta "ässää" me ollahan totuttu säästähän. Liekkö siks, ko englanninkielesä sekä muisa vierahisa kielisä sitä käytetähän meijänki eestä. Onko siis mikää ihime, jos me pijetähän kiinni rajotusperiaattehista, tiukoin ottehin, ja "piit limitti" on hyvin tärkiä myös kieliasioisamme.

Se on sitte mukavaa ja kotosta ko meitä pohojanmaan "lamppilaisia" on koolla ja saajahan aivan vapahasti ja teeskentelemätä puhua tätä kotikasta kieltä. Mutta tuo koulusa päähän päntätty kiriakieli tahtoo joskus sotkia piirrustukset? Se kai johtuu ylpeyvestä, sillon, ko on muitaki ihimisiä vieresä? Että nähkääs osatahan sitä hienostikki puhua, jos sille ylypeyvenpaholaiselle antaa vallan ja tahotahan kiivetä sanosko "näyttämölle". Täsä joku vuosi sitte allekirijottannu paremman puoliskonsa Niilon kans kuhtuttihin "Vusterihin" kylähän. Siittä syystä ko se kuhtujaki oli kotosi toholammilta niinkö mekki, ja se täti tykkäs ko sai kuulla selevää Suomea ja sen aikaset kuulumiset "vanhasta maasta". Ei tuumannu niistä sukuselevityksistä tulla loppua ollenkaa ko ollahan "pesialisteja" penkohon sukujuuria. . . Ja ko niitä aikansa penkoo, on usein lopputulos että ollahan sukulaisia?

Sillon ko Suomesa oli se kova sota-aika ja kansa olosuhtehien pakosta oli sekasi, meinas tulla "kielivaikeuvet" pohojanmaallaki. Karialan kaunis murre tuumas tarttua, ko melekeen joka talosa oli "evakuoituja" ihimisiä. Mutta tarttu se meijän murre heihinki? - Kuitenkaan - "ei kannettu vesi kaivosa pysy", sanoo sananlasku. - Karialan murre muistuttaa englanninkieltä - ainaki niin väitetähän. Savolaiset "veännättävät" omalla tavallahan. Samaten Keski-Suomesa. - Mutta meitä pohojalaisia ei kukaan lyö lauvalta . . . Ei sittekää, vaikka karialaisilla ja savolaisilla on se etu, että ne oppii vierahat kielet äkemmin kun meikäläiset? Täsä justihin onki se ainut variopuoli meikäläisillä. Vaikka kuinka koittaa monkertaa tätä Amerikan kieltä, ei ne ymmärrä? Olisi kai totuttava ja opittava käyttähän tai tuhulaahan reilusti S - P - ja D-kirijaimia? Mutta perintehistä on vaikia luopua. Täsä esimerkiksi tapaus: ko Niilon autosta loppuu pensiini, ajaa hän "piitveille", - kehottaapa sinne muitaki, ko sielä on kaikkein halavinta "kaasua". . . Toiseks: meikäläiset maalarit "reijaa" työmaalla. Kieliset ei ymmärrä mistä on kysymys ennenkö näkevät pohojanmaan poikain tukan, parran ja silimäkarvat, maalinsumusta tuhurautunehina. Mutta se se vasta kuriaa on, ko pitäs puhua jotain johon kolomosnumerolla ja kolomekympillä on osuutta. - Ei taho uskaltaa? Ko ollahan sauna-ihimisiä ja puhtaus on meille puoli elämää. . . 

Ihte kullaki meillä on niitä ihimehellisiä ja kiusallisia tilantehia tuosa kieliasiasa. Vaikka vuosien lukumäärä kiipiää korkialle uuven kotimaan tanhuvia tallustaisa, ei "kieli-inflaatio" seuraa kinterehillä. - Vasta hilijattahin sattu mullekki nolo tapaus ko olin ehtimäsä semmosta pientä Amerikan lippua josa on lyhyt "varsi". Kiersin monta kauppaa ympäri eikä löytynny tai osunnu silimähän. Sitte oli pakko kysyä kassatytöiltä joita oli kaksi. Selitin parahani että "I want an American flag". Mutta ne kassatytöt alako naurahan mun englannilleni? Ihimettelin miksi? Mutta asia seleves ko näytin isua tikkukaramelliä ja johon karamellin kohalle sormella piirsin lipun kuvan ja sanoin "flag", yhellä ä:llä... He venyttivät mielestäni tuon substantiivin liika pitkäks. Aivan ko televisioruutusa sääennustaja piirtää kylymän iliman tullesa O-kirjaimia mahottoman pitkästi, eli "C-o-o-o-o-l". . .

Mutta asiasta toisehen. - Sinne Suomehen niitä taas lappaa meikäläisiäki tien täyveltä. Oikiammin sanottuna monen lentokonehen täyveltä. . . Kelepaahan sitä mennä, ko vain Seutulan lentokenttä on tarpeheksi laajennettu? Mutta äläkää hyvät ihimiset vain "finliskalla" pilakko sitä perittyä pohojanmaan murretta? Olisi sinne kiva mennä. Tulisi näkehen vieläkö sielä tuulla tohottaa samalta suunnalta? Ja löytyskö sieltä enää mitään vanhanaikaista - ees tätä pohojanmaan ja toholampiste omaa "äitinkieltä"?

Oikeen palion terveisiä jokahiselle joka paikkahan ja joka ilimansuuntahan, 

lähettää Kerttu.