Vesoja, Josefiina Juhontytär

Josefiinan ja Kallen vihkikuva vuodelta 1893. Kuva Sisko Tuikan kokoelmasta.

26.5.1893 Työmies, maininta Josefiina Wesojan ja Kalle Tuikan häistä. Leike Kansalliskirjaston digikokoelmasta.

N:o 62 Wesoja. Wesoja, Josefiina Juhontytär s. 5.10.1874 Lestijärvi, k. 5.9.1957 Toholampi. Vanhemmat Juho Matinpoika Wesoja e. Kangasvieri (s. 22.2.1842 Lestijärvi, k. 8.4.1920 Toholampi) ja Henrika Aapantytär Purontaka (s. 28.1.1843 Lestijärvi, k. 21.9.1924 Toholampi. Vihitty 26.12.1864 Lestijärvellä)

- Puoliso Kaarlo (Kalle) Antinpoika Tuikka s. 18.9.1869 Lestijärvi, k. 4.6.1932 Toholampi. Vihitty 6.5.1893 Carbon, Wyoming.

16-vuotiaana tyttönä sisarusten perään

Josefiina lähti Wesojan talolta kohti Amerikkaa ilmeisesti 14.6.1890 (kirkonkirjojen mukaan). Nuorena tyttönä siis oltiin liikkeellä: Josefiina oli juuri täyttämässä 16 vuotta. Samaan aikaan Josefiinan kanssa lähti ilmeisesti pari vuotta vanhempi isoveli Juho Jaakko (s. 1872). Toinen isoveli Wilhelm (s. 1871) oli lähtenyt hieman aikaisemmin, 5.4.1890.

Josefiina avioitui Kalle Tuikan kanssa Carbonissa, Wyomingissa 6.5.1893. Amerikassa syntyivät lapset Helmi Josefiina (s. 25.2.1894 Carbon), Feeliks Ruudolf (s. 10.9.1895 Carbon) ja Aina Emelia (s. 26.9.1896 Carbon). Josefiina ja Kalle majailivat Carbonissa poortitalossa, jossa Josefiina teki emännän töitä. Työttömyyskauden aikana Kalle oli liittynyt muiden joukkoon rautatieasemalle, jonne oltiin kerätty suomalaisia miehiä. Paasi (esimies) oli huutanut vuorollaan miehiä töihin - Kalle oli vaatimattomana pysynyt hieman sivummalla, ajatellen mielessään ettei häntä kuitenkaan valittaisi. Hänet oli kuitenkin huudettu, ja näin Kalle oli päässyt jälleen työhön kiinni.

Punakeltaiseen taloon Kiviaholle - Tuikka-nimestä ei luovuta!

Nuori perhe palasi yhdessä Toholammille, Kiviaholle, josta ostivat talon Kallen Amerikasta ansaitsemilla rahoilla. Talo maalattiin punakeltaiseksi: näin oltiin ilmeisesti tehty Lestijärvelläkin. Kalle oli halunnut pitää Tuikka-sukunimestään kiinni: hän oli hakeutunut Toholammin pappi Anton Aimosen puheille ja kertonut haluavansa pitää oman sukunimensä, vaikka kaikki muut seudulla olivatkin Kiviahoja. Aimonen oli vastannut: "Oo sinä Kalle Tuikka ni minä oon Anton Aimonen."

Josefiina - kylän arvostettu parantaja

Josefiina tunnettiin kylällä hyvistä parantajan taidoistaan: hän osasi esimerkiksi valmistaa rohtoja erilaisiin vaivoihin. Pojantytär Helmi muistelee Josefiinan auttaneen kylän koulun lapsia piinanneen syyhyn kanssa: Josefiina oli käynyt metsässä hakemassa tarvittavia aineksia ja valmistanut niistä voiteen, joka oli lopulta auttanut vihulaisen parantumisessa. Lisäksi Helmi muistaa, että jos jollakin vaivasi vaikkapa roska silmässä, otti Josefiina hakaneulan ja mutkitta käänsi sen avulla silmäluomen ottaakseen roskan pois.

Lisäksi Josefiina toimi paljon kätilön ominaisuudessa - hän oli mukana hyvin monen toholampilaisen synnytyksessä, myös omien lastenlastensa. Perimätiedon mukaan Josefiina osasi jopa tarvittaessa kääntää käsillään vatsassa takaperin olevan lapsen: eräskin Laila-niminen nainen oli käynyt lääkärillä vaivojensa takia ja lopulta päätynyt äitinsä patistamana Josefiinan pakeille, kun ei mikään muu ollut auttanut. Josefiinan tapa oli hieroa vatsaa juuri oikealla paineella ja liikkeiden yhdistelmällä, joka lopulta ilmeisimmin auttoi vauvan oikeaan asentoon. Tämä tarina on kuuleman mukaan vahvistettu juuri kyseisen naisen jälkeläiseltä.

Josefiinan poika, Helmin isä Feeliks Ruudolf ei myöskään pelännyt synnytystilanteita. Helmi kertoo, että isä oli aina ollut mukana auttamassa vaimonsa (Helmin äidin) synnytyksissä, jos ei vain sattunut olemaan tosihetkellä metsätöissä.

Sijaisäidiksi tyttärenpojalle

Kun Josefiinan ja Kallen tytär Aune Eleonoora (s. 1908) oli raskaana, oli tiedossa että hänellä tulisi olemaan edessään vaikea synnytys - Aune oli ollut sairaana. Lääkärin läsnäolosta huolimatta hän kuoli kaksospoikien, Elon ja Leon synnytykseen. Josefiina otti Elon kasvatikseen. Leo annettiin muualle, koska lasten isä ei ottanut kumpaakaan. Elo kasvoi yhtenä lapsenlapsista, mutta samanaikaisesti Josefiinan lapsena - hän kasvatti ja piti Elosta huolta. Leo päätyi ilmeisesti Tampereelle. Helmi kertoo: "Elo oli meille kuin veli. Tummu oli semmonen joka hyvin piti Elon puolta että Elolla oli kaikki varusteet". Elolla oli jopa potkukelkka, jolla sitten serkutkin pääsivät huvittelemaan.

"Kun tummu käveli nii sen kyllä näki ku se tuli!"

Josefiinaa muistellaan tomerana isoäitinä. Josefiinasta on pojantytär Elli sanonut, että "kun tummu käveli nii sen kyllä näki ku se tuli". Josefiina oli ryhdikäs ja käveli topakasti. Helmi muistelee, että Josefiina monesti otti hänet ja sisaruksia mukaan esimerkiksi sukulaisiin ja erilaisiin suvun merkkitapahtumiin.

Vanhemmiten Josefiinalla oli huonot jalat.

Josefiina ja Kalle olivat tuoneet Amerikan tuliaisina mukana paksun perheraamatun, jota varjeltiin tarkoin. Raamattu on edelleen hyvässä kunnossa ikäänsä nähden.

Suuri osa tiedoista pojantytär Helmi Karjulan haastattelusta 9.7.2025.

Linkit

Geni: Josefiina Juhontytär Tuikka (Vesoja)

Tieto Amerikassa vihkimisestä v. 1893 ja kolmen lapsen syntymästä siellä v. 1894, 1895 ja 1896 Arto Hautalan Lampin Lestin suvut-teoksessa s. 345, Kiviaho nro 31.