Haikonen, Antti Vilhelm Antinpoika

Antti ja Amanda Haikosen perhe. Kuva Paula Määttälän kotiarkistosta.

31.8.1904 Amerikan Suometar - Antti Oravalan ja perheen paluumuutto Toholammille. Leike: Kansalliskirjaston digikokoelma.

N:o 29 Oravala, n:o 13 Nisula. Haikonen e. Oravala, Antti Vilhelm Antinpoika s. 22.6.1867 Toholampi, k. 14.3.1936 Toholampi. Vanhemmat Antti Antinpoika e. Kopsala (s. 15.11.1829 Sievi, k. 11.10.1894 Toholampi) ja Maria Albertiina Juhontytär Hietala (s. 22.9.1839 Toholampi, k. 24.2.1870 Minnesota, Yhdysvallat. Vihitty 21.10.1860 Toholammilla)

- Puoliso Amanda Fredrikintytär Tilus s. 26.12.1874 Toholampi, k. 5.2.1937 Toholampi. Vihitty 13.5.1893 Fitchburg, Massachusetts.

Paula Määttälä: Kulkuri Antti ja sisukas Amanda

Toholammilta lähti joukoittain parhaassa työiässä olevia nuoria miehiä Amerikkaan. Vuosina 1870 - 1914 Toholammin pienestä pitäjästä lähti väkilukuun nähden peräti toiseksi eniten siirtolaisia koko maassa. Enemmän lähtijöitä oli vain ruotsinkielisestä Uusikaarlepyystä. Joinakin vuosina lähtijöitä oli jopa sata kuukaudessa (Ylen juttu, Maria Tolsa, Naimattomien naisten taivas 17.9.2017).

Isoisovanhempani Antti ja Amanda Haikonen olivat näitä Toholammilta Amerikkaan lähtijöitä, ja heidän tarinansa on yksi monista siirtolaisuustarinoista. Antti Vilhelm (e. Oravala s. 22.6.1867, k. 14.3.1936) lähti Amerikkaan ensimmäisen kerran vuonna 1887. Amandan o.s. Tilus (s. 26.12.1874, k. 5.2.1937) isä Juho Fredrik oli luultavasti käynyt Amerikassa jo 1880-luvulla, ja tämän perheen lapsista ainakin viisi, kaksi tytärtä ja kolme veljeä, olivat myös matkanneet siirtolaisiksi Amerikkaan. Joten on ymmärrettävää, miksi myös Amanda matkusti isosiskonsa Ainon kanssa Atlantin taakse luultavasti 1890-luvun tienoilla.

Kulkevaa elämää Amerikassa, päätepisteenä Peltokorven tila

On epävarmaa, tapasivatko Antti ja Amanda toisensa jo Suomessa vai vasta Amerikassa ja lähettikö Antti tienattuaan Amandalle "tiketit", jotta saisi tulevan vaimonsa luokseen. Joka tapauksessa heidät vihittiin Fitchburgissa 13.5.1893 Antin ollessa 26-vuotias ja Amanda 19-vuotias. Siellä heille syntyi vuosina 1894 - 1904 neljä lasta: Saima Johanna (isoäitini) ja Heino Vilhelm Lanesvillessä, Indianan osavaltiossa, Lauri Anders Franklinissä, Tenesseen osavaltiossa ja Yrjö Fredrik Coppertownissa, Michiganin osavaltiossa. Asuinpaikan vaihtuminen johtui todennäköisesti työpaikoista, koska yleensä siirtolaiset, kuten Anttikin, olivat tuohon aikaan joko metsä- tai kaivostöissä. Amanda taas, Mantaksi kutsuttu, piti ruokalaa tai ehkä jonkinlaista täysihoitolaa suomalaisille työmiehille.

Tarinan mukaan Amanda viihtyi uudessa maassa eikä halunnut takaisin Suomeen, koska tuli helposti merisairaaksi. Mutta Antti osti Amerikasta käsin talon, Peltokorven tilan Kotilan kylältä 1894, niin pakkohan Amandan oli lähteä takaisin Suomeen. Koko perhe palasi Toholammille vuonna 1904, jonka jälkeen Amanda ei enää koskaan lähtenyt Amerikkaan, mutta Antti matkasi sinne vielä useita kertoja, tarinan mukaan lähes kymmenen kertaa, viimeksi Kanadaan vuosina 1923 - 28. Viimeisellä matkalla häntä ei enää päästetty Amerikan puolelle, koska hänestä oli tullut kommunisti, mutta hän ylitti salaa rajan Kanadasta Amerikan puolelle.

"Paskat noista miehistä, ko on vain tupakkia!"

Amanda synnytti kaikkiaan 11 lasta, neljä edellä mainittua Amerikassa ja seitsemän Suomessa vuosina 1906 - 1920: Lyyli Maria, Martta Amanda, Martti Alfred, Jorma Eerik, Saara Inkeri, Yrjö Johannes, Kalle Fredrik Mikael. Lasten syntymävuosien perusteella voi päätellä, etteivät Antin Amerikan-reissut olleet kovin pitkiä. Elinaikanaan Amanda menetti neljä lastaan: Heinon 16-vuotiaana, Yrjö Fredrikin 4-vuotiaana, Yrjö Johanneksen alle 3 viikon ikäisenä sekä Jorman 14-vuotiaana. Antin ja Amandan tytär Martta Amanda Koivisto (s.1908) on muistellut, että kerran Antti-isän tultua kotiin reissultaan, niin hän oli kysynyt tyttäreltään: ”Kenenkäs tyttö sinä olet?” Ympärillä oli ollut muitakin kylän lapsia, niin hänestä oli tuntunut pahalta, kun isä ei ollut tuntenut omaa lastaan. Hän on myös kertonut, että Amanda oli kooltaan pieni mutta sisukas, ja ajan mukaan hänen hiuksensa olivat tiukasti nutturalla. Hän poltti piippua, ja kerran hän oli tokaissut: ”Paskat nuista miehistä, ko on vain tupakkia.” Kun Amandan tyttären Martan tytär Terttu oli syntynyt, niin Manta-tummu tuli käymään ja meni Ilmi-tädin kanssa täyttämään lapselle patjapussia oljilla. Ilmi oli sanonut: “Nyt siitä tulee liian kova”, mihin Manta oli vastannut: “Kova se on mailmaki.” “Sen olen myöhemmin itsekin todennut”, on Tertun vastaus tähän hänelle kerrottuun muistoon.

Kun nainen synnyttää 11 lasta, joista neljä saattaa hautaan, hoitaa talon, karjan ja viljelykset lasten hoidon lomassa ja miehen matkoilla ollessa, voi vain todeta, että Amanda on ollut sitkeä, tarmokas ja kykenevä ihminen. Amanda kävi myös pyydettäessä teurastamassa naapureiden siat ja lampaat. Hän ei pienistä asioista ruikuttanut - hoiti vain hommat.

Viimeiset vuodet Sykäräisessä

Vuonna 1933 Amanda ja Antti ostivat Jussilan tilan Sykäräisistä, mutta syy talon ostoon on jäänyt epäselväksi. Antti oli tuolloin 66-vuotias ja Amanda 59-vuotias. Antti ennätti asua Jussilassa vain kolme vuotta ja Amanda neljä vuotta ennen kuolemaansa.

Amandan ja Antin lapsista kukaan ei jäänyt Amerikkaan, vain Lauri kävi siellä 1929 - 36. Saima-mummoni on taas äitini kertoman mukaan ollut ihan pikkutyttönä tulkkina Amerikkaan tulleille uusille siirtolaisille, koska hän vanhimpana lapsena ehti oppia englannin kieltä. Amandan ja Antin lastenlapsia asuu Ruotsissa ja Kanadassa.

Tämän kirjoittamiseen olen saanut apua Antin ja Amandan tyttären Martta Amanda Koiviston tyttäriltä Eeva-Liisa Perälältä, Tuula Palolalta sekä edesmenneen Terttu Ojutkankaan muistotekstistä (ainut sisaruksista, joka ehti nähdä Mantan) - Paula Määttälä

Linkit

Geni: Antti Vilhelm Antinpoika Oravala

Geneanet: Antti Vilhelm Antinpoika Oravala

Siirtolaisrekisteri: Antti Wille Oravalan passitiedot 1906

Siirtolaisrekisteri: Antti Oravalan matkustajatiedot 1906

Siirtolaisrekisteri: Antti Haikosen matkustajatiedot 1923

Ancestry: Antti Vilhelm Antinpoika Oravala