Ahonen, Oskari Efraiminpoika

Oskari Efraiminpoika Ahola, kuvausvuosi tuntematon. Kuva sukuteoksesta, Kaarina Kerttulan kotiarkisto.

Ahosen perhe. Kuva Kaarina Kerttulan kotiarkistosta, sukukirja.

N.o 60, Ahola. Ahonen e. Aholin e. Ahola Oskari Efraiminpoika s. 30.10.1864 Toholampi, k. 24.7.1946 Toholampi. Vanhemmat Efraim Hemminginpoika Ahola e. Hukari e. Kukkola (s. 1.3.1828 Kangasvieri, Lestijärvi, k. 18.6.1868 Toholampi) ja Maija-Liisa Aapantytär Hukari (s. 20.11.1824 Toholampi, k. 18.6.1868 Toholampi)

- 1. puoliso Maija-Liisa Sefaniaantytär Tiilikka s. 20.9.1862, k. 28.3.1906 Toholampi. Vihitty 21.6.1890 Fitchburg, Massachusetts.

- 2. puoliso Liisa Erkintytär Tikka e. Vähäsöyrinki s. 3.8.1871 Lappajärvi, k. 8.9.1968 Toholampi. Vihitty 23.8.1908.

Katovuosien lapsi

Oskari Efraiminpoika Ahola (myöhemmin Ahonen) syntyi 30.10.1864 Toholammilla Efraim Hemminginpoika Aholan ja Maija-Liisa Aapantytär Hukarin kymmenlapsisen perheen toisiksi nuorimmaiseksi pojaksi. Elämää Oskari oli ehtinyt nähdä vain vajaat neljä vuotta kun nuorin veli Kalle menehtyi toukokuussa 1868, ja pian tämän jälkeen molemmat vanhemmat samana päivänä, 18.6.1868. Elettiin katovuosia. Kirkonkirjoihin vanhempien kuolinsyyksi on merkitty lavantauti, mutta sukukirjassa mainitaan kuolinsyyn voineen yhtä hyvin olla aliravitsemus, niin raskaita vuosia elettiin: "Muistitiedot kertovat, että silloin olisi saatu Venäjältä ruista, josta keitettiin velliä, jota aliravittujen suolisto ei enää kestänyt."

Oskari päätyi huutolaiseksi, ja yhdessä sisko Matilda Sofian kanssa heidät sijoitettiin johonkin Hukarin taloon. Samainen Matilda-sisko kuoli 10-vuotiaana. Oskari on siis ehtinyt nähdä paljon kuolemaa jo hyvin varhain. Oskari itse kuitenkin selvisi ja palveli iän karttuessa renkinä mainitussa Hukarin talossa, myöhemmin mm. Hietalan ja Oravalan taloissa.

Oskarin siivet kantavat Amerikkaan

Oskari oli 21 vuoden iässä, kun päätti lähteä Amerikkaan. Vuosi oli 1885. Hän matkusti Göteborgin kautta, josta lähdettiin 28.8.1885 kohti Englannin Hullia Juno-nimisellä aluksella. Ensimmäisenä määränpäänään Oskari on ilmoittanut matkustajatiedoissaan Omahan Nebraskan osavaltiossa. Oskari oli alkuun työskennellyt farmilla, jonka hän on myöhemmin kertonut olleen "niin laaja, että yhden kierroksen kyntämiseen meni koko päivä". Oskari on muistellut törmänneensä eräänä päivänä peltotöissä ollessaan kalkkarokäärmeeseen, jonka oli nitistänyt kuokalla. Maatilan töistä nuorimies siirtyi monelle amerikansiirtolaiselle tuttuihin kaivostöihin - kyseessä oli ilmeisesti graniittilouhos, sillä kerrotaan Oskarin oppineen kivimiehen taitonsa näissä hommissa. Vietettyään aikansa itsenäisenä uurastajana Oskari avioitui toholampilaisen Maija-Liisa Sefaniaantytär Tiilikan kanssa. Häitä juhlittiin Fitchburgissa juhannusaattona, 21.6.1890. Vuoden 1890 aikoihin Oskari oli vaihtanut nimensä muotoon "Aholin", joka on nähtävissä myös avioliitosta jääneissä, Amerikan arkistoista löytyvissä merkinnöissä.

Oskarille ja Maija-Liisalle siunaantui yhteisen Amerikassa olonsa aikana kolme tytärtä, joiden kanssa he lopulta lähtivät takaisin Suomeen. Tyttäristä ainoastaan Lempi selviytyi lapsuusvuosistaan, kaksi vanhempaa siskoa kuolivat 5- ja 8-vuotiaina.

Vuosien uurastus palkitaan

Oskari oli käyttänyt Amerikassa vietetyt vuodet tehokkaasti, ja hänellä lieni Suomeen palatessa runsaasti rahaa sukanvarressa. Kaksi vuotta Suomeen palaamisen jälkeen Aholinin perhe osti Korven mökin, kallion juurella olleen maapaikan. Näin Oskarista tuli torppari. Taloa kutsuttiin Taavetin tuvaksi. Tilalla oli talon lisäksi talli, navetta ja aitta, ihmisten lisäksi tilaa asutti myös muutama lehmä. Oskarille ja Maija-Liisalle syntyi vielä neljä lasta joista yksi, Johannes, kuoli 5-vuotiaana.

Paluu Amerikkaan

Vuonna 1899 Oskari lähti vielä kerran Amerikan-matkalle. Passi haettiin 26.4.1899. Oskarin kanssa samalla matkalipulla lähti muuan Lydia Nisula, ja matkaan lähdettiin Hangosta 29.4. Polaris-laivalla. Matka jatkui Liverpoolista New England-nimisellä aluksella, ja perille Bostonin satamaan saavuttiin 27.5. Ei ole varmaa mitä Oskari teki Amerikassa tuolla reissulla - todennäköisesti töitä. Hän kuitenkin palasi Toholammille, jossa elämä jatkui samaan malliin. Juuri kun elämä oli alkanut asettua urilleen, Oskarin perhe joutui kohtaamaan suuren surun: vaimo Maija-Liisa kuoli poika Oskari Sefaniaan synnytykseen 28.3.1906. Oskari jäi lasten kanssa yksin ja jatkoi elämäänsä leskenä kahden vuoden ajan.

Liisa palauttaa perheeseen ilon

Lopulta Oskari tapasi Liisa Erkintytär Tikan, jonka kanssa avioitui 23.8.1908. Myös Liisa oli kokenut Amerikan-kävijä, toimelias ja luotettu nainen. Hän oli työskennellyt pappilassa rovasti Anton Aimosen perheen piikana ja lähtenyt sieltä näkemään maailmaa. Liisan luonteesta ja luotettavuudesta kertoo paljon, että rovasti Aimonen oli kirjoittanut tälle Amerikkaan. Liisa palasikin samaan toimeen heti Toholammin tielle astuttuaan - sieltä pappilasta myös Oskari hänet tapasi. Liisa oli työteliäs ja osaava emäntä: elämän varrella kertyneet kokemukset olivat opettaneet tälle monenlaisia taitoja, jotka osoittautuivat myöhemmin hyödylliseksi taloudenpidossa. Amerikan-matkat olivat vaikuttaneet sekä Oskarin että Liisan kieleen, jonka johdosta heitä kutsuttiin perheessä "Papaksi" ja "Ahosen Lisiksi" (Lizzy). Avioituessaan Oskarin kanssa Liisa oli jo 37 vuoden vanha - tästä huolimatta perhe kasvoi viidellä lapsella, joista yksi poika menehtyi vähän yli vuoden ikäisenä.

Vuonna 1911 Oskari osti Tiilikkalasta Kankaan tilasta puolikkaan. Perikuntatalo sijaitsee edelleen tällä paikalla. Tänne Oskari rakensi oman tilansa, navetan ja muita käyttörakennuksia sekä asuintalon, jonka rakentamistarpeisiin ostettiin vanha meijeri. Tiilikkalan talossa oli parhaimmillaan 5-6 lehmää. Tilalla oli myös yksi hevonen, Urho, joka oli entinen Venäjän armeijan ratsu. Niin Oskari itse kuin lapsetkin ratsastivat Urholla, tyttäret Aino ja Lempi toisinaan jopa Lohtajalle asti kyläilemään.

Tiilikkalan talon töiden lisäksi Oskari toteutti itseään tekemällä kivitöitä. Hän valmisti esimerkiksi hautakiviä, ja auttoi tiettävästi myös talojen perustuksien suunnittelussa. Oskari oli myös jonkin aikaa Häkkilän koulun johtokunnan jäsen.

Ahosen lapset oppivat kotona työteliäiksi ja oikeudenmukaisiksi

Oskaria ja Liisaa kuvataan sukukirjassa hiljaisina puurtajina, hyvänä esimerkkinä lapsille. Vanhempina he olivat lempeitä, mutta tarkkoja: jos työnteosta luistettiin tai valitettiin, oli edessä nuhteleva keskustelu. Oskari ja Liisa kuitenkin katsoivat sivistyneen sanallisen kommunikaation riittäväksi väliintuloksi. Lapset oppivat heiltä työnteon merkityksen jo varhain: he osallistuivat talon töihin siinä missä aikuisetkin, ja myös tytöt olivat mukana pellonraivauksessa. Talon töiden lisäksi lapset kävivät kansakoulua Oikemuksella.

Lasten ja nuorten vapaa-ajan menoihin ei puututtu, vaikka Oskari ja Liisa olivat hartaita uskovaisia ja todennäköisesti kannattivat Kyösti Kallion vaikutuksesta maalaisliittoa. Päinvastoin, lapsia kannustettiin kasvamaan omanlaisiksiin ihmisiksi. Perheen nuoret viettivät paljon aikaa Lampin alapään työväenyhdistyksen aktiviteeteissa ja kävivät Laitalassa työväentalolla: "Impi (tytär) muistaa, että yhden kerran vanhemmatkin tulivat katsomaan jonkun näytelmän ja istuivat vielä penkissä parin tanssikappaleen ajan, ennen kuin lähtivät kotiin".

Huolimatta neutraalista suhtautumisestaan politiikkaan on Oskarinkin myötämielisyys selvästi kallistunut huono-osaisten puolelle: Toholammin Suojeluskuntatalon suunnittelun aikoihin oli pitäjässä kiertänyt isäntiä keräämässä viljaa sen rahoitusta varten. Liisa-vaimo oli istunut kuistilla ja virkkonut kerääjille: "Ukko sanoo, että köyhille annetaan, ei muille." Oskari piti myös nuorison puolia: Häkkilän koulun johtokunnan pitkäaikaisena jäsenenä ja kylän vanhimpana häneltä monesti kysyttiin nuorison käyttäytymisestä. Yleensä Oskarilla ei ollut mitään pahaa sanottavaa.

Sota-aika Ahosen perheessä

Vuonna 1939 syttyneeseen talvisotaan lähti Ahosen perheestä neljä poikaa, jotka kaikki tuolloin palasivat ehjinä kotiin. Vuonna 1941 alkaneen jatkosodan aikana perhe kuitenkin joutui kokemaan menetyksiä: nuorin poika Martti kaatui rintamalla. Kaksi poikaa, Otto ja Erkki, haavoittuivat ja heidät vietiin sotilassairaalaan. Oskari ja Liisa olivat jo vanhoja ja tarvitsivat apua perheen nuorten miesten ollessa poissa. Tytär Impi tuli Orimattilasta kotiin. Myös lamppilaiset nuoremmat pojat auttoivat mielellään peltotöissä, yhtenä näistä Olavi Laitala, joka muistelee olleensa niittotöissä Ahosella kun "-- häneltä oli viikatteen terä vahingossa katkennut ja hän pelkäsi mennä sanomaan siitä isännälle. Mutta "Papa" olikin sanonut, että ihmisillehän näitä sattuu." Myös tyttärenpoika Lauri oli ollut Ahosilla isona apuna viettäen siellä monesti myös yönsä.

Oskari ja Liisa isovanhempina

Liisa oli hyvä äiti ja äitipuoli, ja häntä muisteltiin myös lempeänä ja ymmärtäväisenä isoäitinä. Lisi-mummon luota koskaan tarvinnut palata tyhjin vatsoin. Hänen seuraansa ja mielipidettään arvostettiin niin perheessä kuin kylälläkin. Oskarilla kuvaillaan olleen pilkettä silmäkulmassa. Tyttärenpoika Alpon mukaan isoisä usein kiusoitteli häntä: "Hän mm. tultuaan ulkoa pakkasesta sisään otti pitkästä valkoisesta parrastaan jääpuikkoja ja pani niitä Alpon niskaan."

Alpo muistelee tuttua näkymää Oskari-"papasta" polttamassa piippuaan hellan edessä: "Hänellä oli joskus kumppaninaan Fredrik Nikunen, joka oli myös amerikankävijä. -- Papa on kertonut olleensa kerran Amerikassa kovassa humalassa. Se oli niin huono kokemus, ettei hän enempää halunnut. Ahosilla ei viinaa käytetty."

Toholampi menettää merkittävän isähahmon

Oskarin vointi alkoi 40-luvulla huonontua. Viimeisinä elinvuosinaan hän kärsi erityisesti Amerikan kaivoksissa syntyneestä kivipölykeuhkosta, joka aiheutti limaisuutta. Myös jalat alkoivat antaa periksi vuosikymmenien uurastukselle: tyttärenpoika Alpo muistaa Oskarin usein istuneen pihan kivellä hieromassa turvonneita jalkojaan. Liisa hoiti Oskaria loppuun saakka. Oskari Efraiminpoika Ahonen kuoli 24.7.1946 81-vuotiaana, ja hänet on haudattu Kettukankaan hautausmaalle Toholammilla.

Suurin osa kertomuksen tiedoista Kaarina Kerttulan meille ystävällisesti välittämästä sukukirjasta, jossa lapsenlapset ja läheiset muistelevat Oskaria ja Ahosen perhettä.

Muut perheenjäsenet kokoelmassa

Lapset

Ahonen, Lempi Aliina Oskarintytär

Linkit

Geni: Oskari Efraiminpoika Ahonen

Siirtolaisrekisteri: Oskar Efraimsson Aholinin passitiedot 1899

Siirtolaisrekisteri: Oskar Aholinin matkustajatiedot 1899

Ancestry: Oskari Efraiminpoika Ahonen