Anttila, Alexander Antinpoika

N:o 62 Vesoja. Anttila, Alexander Antinpoika s. 24.1.1893 Toholampi, k. 17.1.1948 New Hampshire. Vanhemmat Antti Sakrinpoika Anttila e. Itäniemi (s. 17.8.1853 Lestijärvi, k. 3.12.1932 Fitchburg, Massachusetts) ja Iida Fredrika Aleksanterintytär Wesoja (s. 28.8.1858 Toholampi, k. 18.11.1905 New Hampshire. Vihitty 1.5.1877 Toholammilla)

- Puoliso Florence E. Wheeler s. 26.11.1903 New Hampshire, k. 22.11.2003 Fitchburg, Massachusetts. Vihitty 19.10.1922 New Ipswich, New Hampshire.

Koulutielle New Hampshireen

Alexander oli 6-vuotias kun hänen perheensä matkusti Toholammilta Hankoon, josta lähdettiin Polaris-aluksella kohti Englantia 15.4.1899. Matkalaisia oli neljä: isä Antti, äiti Ida ja tuolloin 13-vuotias isoveli Kristian Evert. Perillä Amerikassa odotti vielä toinen veli, 22-vuotias Antti Oskari, joka oli jo aikaisemmin taittanut saman merimatkan. Perheen ensietappina oli Fitchburg, mutta sieltä siirryttiin piakkoin New Ipswichiin New Hampshiressa, josta isä Antti osti oman tilan Gilman Blanchard-nimiseltä mieheltä. Erään lehtitiedon mukaan Anttilat olivat ensimmäisiä suomalaisia, jotka asettuivat asumaan New Ipswichiin! Koko perhe oli koolla: myös vanhin veli Antti Oskari auttoi tilan töissä. Alexander ja Kristian kävivät koulua. Marraskuussa 1905 poikien äiti Iida Fredrika kuoli ja jo vuoden 1906 heinäkuussa he saivat äitipuolen maaninkalaisesta Loviisa Nestorintytär Raatikaisesta.

Aleksi lähti pian vartuttuaan perheen tilalta etsimään itsenäisyyttä, ja päätyi pestiin lähistöllä asuvaan tuttavaperheeseen: Vuoden 1910 väestönlaskusta selviää, että hänet oli palkattu New Ipswichissä asuvan herra George Wheelerin talouteen apumieheksi. Muutaman vuoden kuluttua hän oli löytänyt tulevaisuuden työuransa puuseppänä: vuoden 1917 kutsunnoissa Aleksi ilmoitti työskentelevänsä Turner Seymourin pajalla työkalujen valmistajana.

Korpraali Alexander Anttila selviää I maailmansodasta

14.6.1917 24-vuotias Alexander kutsuttiin palvelemaan I maailmansotaan 102. jalkaväen divisioonaan 26. Puolet sota-ajastaan, 9 kuukautta, Aleksi vietti etulinjassa Ranskassa ja joutui osaksi pahimpia taisteluita. Hän yleni korpraaliksi. Helmikuussa 1919 Aleksi haavoittui, mutta vain lievästi. Pian tämän jälkeen hän on kuitenkin jo päässyt takaisin Amerikan maalle 7.4.1919, saapuen Ranskan Brestistä armeijan Agamemnon-aluksella Bostonin satamaan. Fitchburg Sentinel 10.4.1919 ilmoittaa Aleksin ja taistelutoverin paluusta seuraavasti (vapaa suomennos): "Korpraali Alexander Antillaa [sic] ja sotamies John Matti Matsonia odotetaan saapuviksi Bostoniin 26. divisioonan mukana. Molemmat sotilaat olivat osallisena eräissä I maailmansodan ankarimmissa taisteluissa. Korpraali Antilla on haavoittunut ja sotamies Matson haavoittunut ja joutunut kahdesti kaasutetuksi." Virallisesti Aleksi vapautui armeijan palveluksesta 29.5.1919. Sodasta tuskin oltiin ehditty selvitä, kun yllättäen veli Kristian ja tämän perhe sairastuivat vakavaan influenssatautiin. Sekä veli että tämän vaimo menehtyivät influenssan aiheuttamaan keuhkokuumeeseen - heiltä jäi isä Antin farmille sairastamaan kaksi tytärtä, joiden kohtalot jäävät tuntemattomiksi.

Puutöitä, urheilua ja vapaaehtoistyötä palokunnassa

Vuoden 1910 väestönlaskussa Aleksin kanssa samassa taloudessa asui isäntä Georgen lisäksi eräs rouva Sophronia Blanchard, joka lienee samaa sukua Gilman Blanchardin kanssa, jolta isä Antti aikoinaan osti perheen tilan. Perheet lienevät ystävystyneet ja pitäneet jatkossakin yhteyttä - mahdollisesti tämän ansiosta vuonna 1920, vuosi sodasta vapautumisen jälkeen, Aleksi asettui asumaan erään toisen Blanchardin perheen luokse. Tuolloin hän työskenteli edelleen puutöissä nimeämättömällä puutyöpajalla sorvarina (woodturner).

19.10.1922 Alexander Anttila avioitui New Ipswhichissä syntyneen Florence E. Wheelerin kanssa. On hyvin mahdollista, että Florence on sukua aiemmin mainitulle George Wheelerille, jonka luona Aleksi asui 1910-luvulla. Avioitumisen jälkeen elämä New Ipswichissä jatkui: parilla oli pian oma asunto ja Aleksi työskenteli A. F. Walker & Sonin puutyöpajalla, jossa viihtyi vakituisesti. Alex harrasti vapaa-ajallaan urheilua, toimi useita vuosia paikallisessa palokunnassa ja kuului aktiivisena jäsenenä American Legioniin, veteraanien järjestöön. Vuonna 1930 Aleksi on irtisanoutunut työstään puutyöläisenä ja aloittanut pestin talonmiehenä Smithvillessä Earnest Smith-kiinteistössä - myöhemmistä tiedoista kuitenkin selviää, että myös puutyöpajalla on sittemmin jatkettu. Ehkäpä töitä on tehty samanaikaisesti? Vuoden 1943 tammikuussa Aleksi jätti jälleen puutyöt ja siirtyi töihin Fitchburgin General Electric Companyyn. Florence teki tiettävästi ainakin satunnaisia töitä kirjastossa.

Omia lapsia Alexille ja Florencelle ei syntynyt, mutta pari adoptoi vuonna 1929 syntyneen Orville Richard-nimisen pojan tämän ollessa 4-vuotias. Orville palveli myöhemmin merivoimissa Korean sodassa vuosina 1948-1952.

Pitkään kestäneet terveysongelmat

Aleksi kärsi pitkään jonkinlaisesta sairaudesta. Hänellä oli ollut jo 30-luvulla isompia terveydellisiä ongelmia: uutisjuttu tietää kertoa, että häntä on operoitu Burbankin sairaalassa helmikuussa 1931. Lokakuussa 1947 Alexanderille suoritettiin uusi, vakavaksi kuvailtu operaatio White River Junctionin veteraanisairaalassa. Hänet päästettiin kotiin toipumaan, mutta alle kahden kuukauden kuluttua, 17.1.1948 Alexander Antinpoika Anttila kuitenkin menehtyi kotonaan. 22.1.1948 Raivaaja-lehdessä julkaistussa kuolinilmoituksessa kirjoittaja Olga W. kuvailee: "Me kaikki tunsimme hänet rehellisen, rehtin suomalaisen perikuvana."

Muut perheenjäsenet kokoelmassa

Sisarukset

Anttila, Kristian Evert Antinpoika

Linkit

Find a Grave: Corp. Alexander Anttila

Siirtolaisrekisteri: Alexander Anttilan matkustajatiedot 1899

Ancestry: Alexander Anttila