Ero sivun ”Hukari, Aleksanteri Aleksanterinpoika” versioiden välillä
| (Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
Aleksin poika Arne oli lopulta osakkaana perheen omenatarhan toiminnassa, pojat Arvo ja William perustivat ensin yhteisen tarhan, lopulta molemmilla oli ilmeisesti omat tarhansa. Omenankasvatus oli riippuvaista talven kylmyydestä ja kevään roudasta, jotka toisinaan saattoivat paikallisesti aiheuttaa myös laajempia menetyksiä: monet Hood Riverissä vaihtoivat päärynätarhoihin, mutta Hukarit jatkoivat sinnikkäästi omenien parissa. Aleksi tosin tiettävästi kasvatti omenien lisäksi myös ainakin kirsikkaa. Arne kertoo The Oregon Daily Journalissa omenatarhurien ajoittaisista hankaluuksista (vapaat suomennokset): "''Armottoman kylmät ja lumettomat talvet ovat tällä hetkellä ainoa pelkomme. Viime talvi oli sellainen, ja 20-80% nuoremmasta puustostamme pilaantui sen seurauksena.''" Lisäksi ajoittaiset taudit puissa aiheuttivat tarhureille huolta: "''Mr. Hukari kertoi joidenkin tarhurien kamppailusta antraknoosin (perennial canker) kanssa. Se on tauti, joka kuivattaa kaarnan ja aiheuttaa lopulta puiden kuoleman. Hän kuitenkin totesi, että sen leviäminen on hidasta eikä sitä siten koeta niin vakavaksi''" (molemmat lainaukset ''The Oregon Daily Journal'' 17.11.1925). |
Aleksin poika Arne oli lopulta osakkaana perheen omenatarhan toiminnassa, pojat Arvo ja William perustivat ensin yhteisen tarhan, lopulta molemmilla oli ilmeisesti omat tarhansa. Omenankasvatus oli riippuvaista talven kylmyydestä ja kevään roudasta, jotka toisinaan saattoivat paikallisesti aiheuttaa myös laajempia menetyksiä: monet Hood Riverissä vaihtoivat päärynätarhoihin, mutta Hukarit jatkoivat sinnikkäästi omenien parissa. Aleksi tosin tiettävästi kasvatti omenien lisäksi myös ainakin kirsikkaa. Arne kertoo The Oregon Daily Journalissa omenatarhurien ajoittaisista hankaluuksista (vapaat suomennokset): "''Armottoman kylmät ja lumettomat talvet ovat tällä hetkellä ainoa pelkomme. Viime talvi oli sellainen, ja 20-80% nuoremmasta puustostamme pilaantui sen seurauksena.''" Lisäksi ajoittaiset taudit puissa aiheuttivat tarhureille huolta: "''Mr. Hukari kertoi joidenkin tarhurien kamppailusta antraknoosin (perennial canker) kanssa. Se on tauti, joka kuivattaa kaarnan ja aiheuttaa lopulta puiden kuoleman. Hän kuitenkin totesi, että sen leviäminen on hidasta eikä sitä siten koeta niin vakavaksi''" (molemmat lainaukset ''The Oregon Daily Journal'' 17.11.1925). |
||
Tarhurin työssä, kuten toki lähes kaikissa aikansa töissä, piili myös vakavia työturvallisuusuhkia. Vuonna 1927 Aleksi putosi kirsikkapuusta sitä karsiessaan, ja joutui tapaturman seurauksena sairaalaan. Seitsemän kylkiluuta ja lapaluu oli murtunut tuossa rytäkässä. |
Tarhurin työssä, kuten toki lähes kaikissa aikansa töissä, piili myös vakavia työturvallisuusuhkia. Vuonna 1927 Aleksi putosi kirsikkapuusta sitä karsiessaan, ja joutui tapaturman seurauksena sairaalaan. Seitsemän kylkiluuta ja lapaluu oli murtunut tuossa rytäkässä. Tämän lisäksi yksi murtuneista kylkiluista oli puhkaissut vasemman puolen keuhkoista. Tapahtumasta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä! |
||
Aleksanteri työskenteli omenatarhabisneksessä yhteensä ainakin yli 30 vuoden ajan. |
Aleksanteri työskenteli omenatarhabisneksessä yhteensä ainakin yli 30 vuoden ajan. Hän kuoli 15.5.1939 Hood Riverissä 75 vuoden kunnioitettavassa iässä. Aleksanteri Aleksinpoika Hukari on haudattu Hood Riverin Idlewild Cemeterylle, jonne myös vaimo Amanda haudattiin myöhemmin. |
||
== Muut perheenjäsenet kokoelmassa == |
== Muut perheenjäsenet kokoelmassa == |
||
Nykyinen versio 4. maaliskuuta 2026 kello 21.19
N:o 17 Hukari, Kihlakunnan lautamies. Hukari, Aleksanteri Aleksanterinpoika (Alexander Jr., Alexander Alexson) s. 2.1.1864 Toholampi, k. 15.5.1939 Hood River, Oregon. Vanhemmat Aleksanteri Aaronpoika Hukari (s. 11.6.1841 Toholampi, k 26.9.1904 Hibbing, St. Louis County, Minnesota) ja Susanna Maria Juhontytär Kopsala (s. 11.9.1835 Toholampi, k. 22.5.1901 Nelson County, North Dakota. Vihitty 16.6.1859 Toholammilla)
- Puoliso Amanda Sofia Jämsä s. 1.11.1870 Toholampi, k. 31.1.1954 Hood River, Oregon. Vihitty 27.6.1886.
Farmielämää Savossa ja Lakotassa
Aleksanteri lähti ensimmäisen kerran matkaan isänsä Aleksanterin ja veljensä Juho Aaronin kanssa vuonna 1880. Aleksi oli siis tuolloin 16-vuotias. Miesten matka kulki Wyomingin Carboniin, jossa kaikki oletettavasti työskentelivät paikallisella kaivoksella mainareina. On epäselvää, tuliko Aleksanteri jossakin vaiheessa hetkeksi takaisin Suomeen, vai tapasiko neiti Amanda Jämsän Amerikan mailla, sillä hän avioitui Amandan kanssa 27.6.1886. Se missä tämä tapahtui, on toistaiseksi jäänyt mysteeriksi. Vuoden 1888 tienoilla suurin osa elleivät kaikki Hukarit, ovat muuttaneet Etelä-Dakotan Browniin, Savon suomalaisyhteisöön. Aleksi ja Amanda saivat siellä ensimmäisen lapsensa Helmin 6.8.1888. Savossa Aleksi harjoitti maanviljelyä usean vuoden ajan. Toinen tytär Lempi ehti vielä syntyä vanhalla tilalla vuonna 1891. Lopulta Aleksin perhe muutti Pohjois-Dakotan Lakotaan vuonna 1893. Pohjois-Dakotassakin jatkettiin farmarin tointa omalla paikallisella tilalla.
Iloa ja surua omenapuiden alla
Vuoden 1906 aikana tai vähän sen jälkeen Aleksanteri vei perheensä Oregoniin. Viimeistään vuoden 1910 tienoilla hän osti maata ja aloitti omenatarha-alalla Hood Riverissä, kaupungissa joka oli erityisen tunnettu juuri omenantuotannostaan. Jonkinlaisia tupaantuliaisia, ehkäpä tilan talon valmistuessa, on vietetty syyskuussa 1910 (vapaa suomennos): "Tiistai-iltana järjestettiin tupaantuliaisjuhlat Alex Hukarin kotona. Juhlien emännöitsijät, neidit Helmi ja Lempi Hukari, osoittautuivat mainioiksi viihdyttäjiksi. Tapahtumaan osallistui noin viisikymmentä nuorta, jotka viettivät illan tanssien kuistilla ja leikkien erilaisia leikkejä" (15.9.1910, The Hood River Glacier). Myös piknikkejä on vietetty Hukarin mailla. Aleksin tilan omenat olivat menestys: hän on vastaanottanut palkinnonkin omenistaan vuonna 1910. Kunnianosoituksesta kirjoitetaan näin: "Hood Riveriltä saapuu tieto, että kansalaisemme Alex Hukari on saanut viime lauantaisessa omenanäyttelyssä ensi palkinnon, joka oli suuri hopeapokaali. Todella Hukarin omenat ovatkin kauniita ja maukkaita, joita on täällä Uniontownissa Evert Lindforsilla myytävänä" (2.12.1910 Toveri-lehti).
Hukarin perheeseen syntyi vuosien aikana yhteensä yhdeksän lasta, jotka selvisivät aikuisikään asti. Yksi heistä kuoli varhain aikuisiällä: Aleksin ja Amandan vanhin tytär Helmi avioitui omenatarhuri James Lester Wickhamin kanssa 29.3.1912. Liitosta ehti syntyä kaksi lasta, Iola Mary Ann (1914) ja Neil Cozad (1916), mutta Wickhamin perheen yhteiselo ehti kestää vain muutaman vuoden, kun 19.7.1917 Helmi menehtyi hänelle suoritetusta pienimuotoisesta operaatiosta aiheutuneeseen verenmyrkytykseen ollessaan vain 29 vuoden ikäinen.
Hukarit - Hood Riverin pitkän linjan omenatarhurit
Aleksin poika Arne oli lopulta osakkaana perheen omenatarhan toiminnassa, pojat Arvo ja William perustivat ensin yhteisen tarhan, lopulta molemmilla oli ilmeisesti omat tarhansa. Omenankasvatus oli riippuvaista talven kylmyydestä ja kevään roudasta, jotka toisinaan saattoivat paikallisesti aiheuttaa myös laajempia menetyksiä: monet Hood Riverissä vaihtoivat päärynätarhoihin, mutta Hukarit jatkoivat sinnikkäästi omenien parissa. Aleksi tosin tiettävästi kasvatti omenien lisäksi myös ainakin kirsikkaa. Arne kertoo The Oregon Daily Journalissa omenatarhurien ajoittaisista hankaluuksista (vapaat suomennokset): "Armottoman kylmät ja lumettomat talvet ovat tällä hetkellä ainoa pelkomme. Viime talvi oli sellainen, ja 20-80% nuoremmasta puustostamme pilaantui sen seurauksena." Lisäksi ajoittaiset taudit puissa aiheuttivat tarhureille huolta: "Mr. Hukari kertoi joidenkin tarhurien kamppailusta antraknoosin (perennial canker) kanssa. Se on tauti, joka kuivattaa kaarnan ja aiheuttaa lopulta puiden kuoleman. Hän kuitenkin totesi, että sen leviäminen on hidasta eikä sitä siten koeta niin vakavaksi" (molemmat lainaukset The Oregon Daily Journal 17.11.1925).
Tarhurin työssä, kuten toki lähes kaikissa aikansa töissä, piili myös vakavia työturvallisuusuhkia. Vuonna 1927 Aleksi putosi kirsikkapuusta sitä karsiessaan, ja joutui tapaturman seurauksena sairaalaan. Seitsemän kylkiluuta ja lapaluu oli murtunut tuossa rytäkässä. Tämän lisäksi yksi murtuneista kylkiluista oli puhkaissut vasemman puolen keuhkoista. Tapahtumasta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä!
Aleksanteri työskenteli omenatarhabisneksessä yhteensä ainakin yli 30 vuoden ajan. Hän kuoli 15.5.1939 Hood Riverissä 75 vuoden kunnioitettavassa iässä. Aleksanteri Aleksinpoika Hukari on haudattu Hood Riverin Idlewild Cemeterylle, jonne myös vaimo Amanda haudattiin myöhemmin.
Muut perheenjäsenet kokoelmassa
Sisarukset
Hukari, Kustaa Alfred Aleksanterinpoika
Hukari, Oskar Aleksanterinpoika
Linkit
Find a Grave: Alexander Hukari
Kuva tytär Hilma Wickham o.s. Hukarista (1888-1917), SukuTopoteekki