Kleemola, Vieno Antero Vienonpoika

Nuori Vieno Antero Kleemola poseeraa auton edessä.

N:o 41 Kleemola, Kumpula. Kleemola, Vieno Antero s. 27.07.1935 Toholampi. Vanhemmat Vieno Johannes Kleemola (s. 19.06.1908 Toholampi k. 15.01.1986 Toholampi) ja Aino Maria Kangas (s. 18.06.1913 Toholampi k. 04.03.2003 Toholampi).

Metsätyömies, kaivosmies, metsätyönjohtaja, rakentamisen ammattilainen.

Nuoruusvuosina kotimaassa vanhempien apuna maatilantöissä, lisäansioissa metsätöissä ja muissa satunnaisissa töissä. Kämppäelämä tuli tutuksi pikkuradan varressa, Sarkojan kämppä ja myös monet muut tulivat tutuiksi. Näin tuohon aikaan kylän nuorten miesten aika meni 50-luvulla. Asevelvollisuuspalvelus Kuopiossa vuonna 1956. Aselaji oli kranaatinheitin komppania ja siinä tuliasema laskijana. Mielessä oli opinnot poliisikoulutukseen tai vaihtoehtona Siirtolaisuus.

Siirtolaisuus Kanadaan kypsyi nuoren miehen omaksi päätökseksi minkä olivat toteuttaneet muutamat muut kylän nuoremmat miehet ja lähisukulaiset.

Matka Toholammilta alkoi huhtikuun 2 päivänä 1957. Junalla Kannuksesta ja määränpäänä Helsinki. Tuolloin matka kaukaisiinkin kohteisiin taittui lentokoneella, laivamatkustaminen näytteli enää pientä osaa siirtolaisten matkustamistavassa.  

Helsingistä 3 päivänä huhtikuuta SAS:n lento vei matkustajat aluksi Tukholmaan. Sieltä SAS:n lento jatkui samana päivänä  Glasgowiin Prestwikin lentokentälle joka on Scotlannissa.

Scotlannista matka jatkui lentäen Kanadan  New Brunswikiin ja vuorokausikin vaihtui lennon aikana. Lentokoneen tasainen hurina on nukuttanut matkustajat uneen.  

Aamulla New Brunswikista lentovuoro vei New Yorkiin.  Päivän sai ihmetellä New Yorkin lentokentän toimintaa ja matkustajamäärien paljoutta. Iltasella klo:18.00 kone lähti New Yorkista kohti Montreal-Pierre Elliot Trudeaun kansainvälistä lentokenttää. Lentoaika oli noin 2 tuntia ja oli huhtikuun 4 päivä 1957.

Montreolista matkustettiin junalla Sudburyyn. Kun juna vihdoin saapui Sudburyyn noin 16 tunnin jälkee niin juna-asemalla odottikin tuttu mies Antero Jokela.  

Sudbyrystä Rouyn-Norandaan mentiin junalla ja samassa junassa matkusti myös kaksi muuta Toholamppista, veljekset Antero ja Mauno Finnilä. Rouyn-Norandasta  tuli meidän asuin ja työpaikka.

Näin oli monivaiheinen menomatka saanut päätöksensä.

Työskentely Kanadassa alkoi reilun viikon kuluttua. Antero Kleemola aloitti kaivostyöt niin kuin monet muutkin suomalaiset. Vaativaa ja vastuunalaista työtä, ansiot paremmat kuin kotimaassa, joka vielä monin tavoin oli toipumassa sodan aiheuttamista taloudellisista taantumasta.   Syvyyttä kaivoksella yli 8000 jalkaa. Laskeutumisessa kaivoskuilun pohjalle käytettiin kolmea hissiä. Työ oli kaksivuorotyötä, vuorot 8 tunnin mittaisia. Aamuvuoro klo:8.00-16.00 ja iltavuoro klo:16.00-24.00.

Vapaa aika mikä työnteolta jäi meni eri ystävien tapaamisissa. Myös  metsästys, tikanheitto, kalastaminen, keilaaminen ja hiihtäminen olivat mieluista puuhaa paikallisten kanssa. Menestyksen myötä Antero osallistui harrastuksiin aktiivisesti. Kirjahyllyssä ovat tuolta ajalta säilyneitä palkintoja tikanheitosta, osa palkinnoista jäi Kanadaan mutta muistot tapahtumista ovat säilyneet.

Paluumatka Suomeen ajoittui vuoden 1964 kesäkuuhun. Mukava sattuma oli, että sisar Anna-Liisa lähti saman vuoden keväällä perheensä kanssa siirtolaiseksi Amerikkaan.  

Antero Kleemolan paluumatka tuli lentäen Montrealista Köpenhaminan kautta Helsinkiin ja junalla Kannukseen.  

Suomessa Antero työskenteli aluksi isänsä kotitilalla. Noin vuoden kuluttua avautui mahdollisuus hyödyntää Kanadassa oppimaansa ammattitaitoa. Joulun jälkeen 1965 Saimaan kanavalla tarvittiin poraus ja räjäytystyön ammattilaisia, Antero työskenteli myös siellä. Työkohde oli silloin venäjän puolella. Seuraava työkohde oli Jorvaksen moottoritietyömaa. Keuruun pioneeripatalioonan ammusvaraston rakennustyö oli yksi työkohteista.

Myöhemmin työskentely mahdollisuuksia löytyi eteläsuomesta rakennuspuolelta tätä osaamista oli karttunut vuosien varrella eri kohteissa.  

Metsäalan töistä hankittua ammattitaitoa tarvittiin myös 1970-luvun puolivälin jälkeen jolloin hän Esko Lahnalammin kanssa tekivät sopimuksen puutavarayhtiön kanssa. Metsätraktorilla ajettiin puutavarayhtiön metsätyökohteilta metsäteiden varsille josta autoilla edellen sahoille ja tehtaille. Yhtiö tarvitsi myös metsätyön johtajaa ja kouluttajaa olemassa oleville metsureille sekä uusille alalle tuleville työntekijöille. Näissä ammateissa Antero toimi 1970- ja  80 luvuilla.

Edellä mainittujen töiden jälkeen Antero siirtyi rakennusalalle, työkohteita oli omalla paikkakunnalla ja muualla keskipohjanmaalla. Toholammilla maitokolmion saneeraukset ja korjaukset työllistivät, uusi terveyskeskus joka rakennettiin vanhan sairaalan tilalle tarjosi useammalle toimeentuloa. Omakotitalojen teko ja korjauksia riitti rakennustoiminta oli vielä vilkasta 2000-luvun alkuvuosina.

Samanaikaisesti töitä tehdessään hän rakensi perheelleen omakotitalon Toholammin keskustaa lähellä olevalle Harjutielle. Asuinpaikka on lähellä tarvittavia palveluita. Siellä voikin viettää leppoisia eläkepäiviä, seurata maailman menoa, ulkoilla ja osallistua erilaiseen harrastustoimintaan.