Rauhala, Kalle Fredrik Antinpoika

Kalle Fredrik Rauhala.

Rauhala, Kalle Fredrik Antinpoika s. 30.6.1880 Toholampi, k. 24.1.1936 Kannus. Vanhemmat: Antti Kustaanpoika Rauhala (Linna) (s. 2.12.1849 Toholampi,

k.18.8.1898 Toholampi) ja Josefiina Eerikintytär Kerttula (s. 21.1.1853, k.1928)

Kalle Fredrik Rauhala pyörän kanssa.

Puolisot:

1. 26.9.1901 Eeva Stiina Heikintytär (Krook) s. 18.11. 1879 Kivijärvi, k.20.5.1908

Toholampi (29v.)

2. 18.4.1909 Eeva Johanna (Hanna) Rauhala o.s.Kastman s.19.1.1890 Loimaa,

k. 10.4.1967 Kannus.

Kalle Fredrik Rauhala syntyi Järvelän talossa Toholammilla 30.6.1880 kymmenlapsisen perheen kolmantena lapsena. Kalle avioitui 21-vuotiaana lähes saman ikäisen Eeva Stiina Krookin kanssa 26.9.1901. Kalle alkoi suunnitella Amerikkaan lähtöä seuraavana syksynä 1902. Vaikuttiko siskojen ja kaverien esimerkki vai pelästyttikö Kallea uusi Venäjän kiristynyt asevelvollisuuslaki v.1901?

Pelko joutua lähestyvien kutsuntojen myötä Venäjän armeijaan sai suomalaiset joukolla vastustamaan uutta lakia. V. 1902 järjestettiin kutsuntalakkoja laajasti.

Useissa Pohjanmaan kunnissa kutsuntoihin ei saapunut yhtään miestä. Suomalaisen Virallisen lehden mukaan kutsuntoihin ei saapunut myöskään Kalle Fredrik Rauhala satojen muiden pohjalaisnuorukaisten lailla.

Niinpä, huolimatta ensimmäisen lapsen ilmoitettua tulostaan seuraavana keväänä, Kalle (22v.) lähti yhdessä kaverinsa Aleksander Oikemuksen (20v.) kanssa Amerikan matkalle marras-joulukuun vaihteessa v.1902. Todennäköisesti he eivät lähteneet Hangon kautta vaan Pohjanlahden yli jollain laivalla ja matkustivat Göteborgiin, jonne olivat saapuneet 3.12.1902 Rollo-nimisellä laivalla. Nuoret miehet olivat jatkaneet matkaa laivalla Tanskan kautta ja ilmoittaneet seuraavaksi määränpääksi Grimsby Englanti. Englannin itäranikolla sijaitsevasta Grimsbystä he olivat todennäköisesti matkustaneet junalla Liverpooliin, josta valtamerialukset lähtivät ylittämään Atlantia suuntana Pohjois-Amerikka. Määränpääksi Amerikassa Kalle ilmoitti Newcastle, Wyoming ja Alexin tavoite oli Fitchburg, Massachusetts.

Kalle ja Alex olivat lähteneet Ivernia-laivalla 9.12.1902 Liverpoolista kohti Bostonia, jonne he saapuivat 19.12. Maahanmuuttoviranomaisille Kalle oli ilmoittanut

lopulliseksi kohteeksi Cambria, Wyoming, jossa häntä olisi vastassa ystävä Konsta Kaattari. Samoin Kalle oli ilmoittanut, että hän on naimisissa, ammatiltaan työmies,

hänellä on 12 dollaria rahaa, hän on terve ja että ei ole aikaisemmin käynyt USA:ssa. Axel taas oli ilmoittanut viranomaisille, että häntä olisi vastassa Fitchburgissa ystävä Konsta Järvenpää. Tässä kohdin kaverusten tiet olivat erkaantuneet.

Bostonista Kallen matka jatkui junalla kauas keskilänteen, Wyomingiin, jossa sijaitsi Cambria, hiilikaivoskaupunki. Hiilen runsauden vuoksi Cambria Fuel Company loi

Cambrian kanjoniin kaupungin n.30 vuodessa työntekijöidensä majoittamiseksi. Kaupungin väkiluku kasvoi nopeasti. V.1904 siellä asui jo 1000-1500 eri kansallisuuksia edustavaa ihmistä. Yritys rakensi 150 asuntoa työntekijöille, kolme kirkkoa, oopperatalon, koulun, hotellin, sahan ym. Tämän rakennusbuumin keskelle tuli vuoden 1902-1903 vaihteessa Kalle Fredrik Rauhala Suomesta, pienviljelijä, monipuuhainen, taitava ja aina uusiin yrityksiin kiinni tarttuva mies.

Näin kuvasi Heikki Impola, Korpelan kansakoulun ensimmäisenä opettajana ja johtajana toiminut, Kalle Rauhalaa. (Eino Isohanni: Korpelan Voima puoli vuosisataa

sähkön jakelua).

Monenlaista oppia ja uusia asioita Kallen reppuun varmasti jäi tuon n.2,5 vuoden aikana, minkä hän vietti Cambriassa. Kalle palasi kuitenkin todennäköisesti v.1905

takaisin Suomeen ja Toholammille, jossa häntä odotti Eeva-puoliso ja parivuotias Väinö-poika. Suomeen paluuseen saattoi vaikuttaa myös se, että 29.3.1905 keisari Nikolai II antoi julistuksen, jolla lopetettiin toistaiseksi vuoden 1901 asevelvollisuuslain toteuttaminen.

Aikanaan kutsunnoista poisjääminen ja pelko rangaistuksista väistyi, kun kenraaliadjutantti Bobrikoff armahti 11.4.1904 ne asevelvolliset, jotka olivat jääneet pois vuoden 1902 kutsunnoista. Suomalaisen Virallisen lehden luettelossa armahdettujen joukossa oli myös Kalle Fredrik Rauhala.

Amerikan matkan jälkeen Kalle Rauhala asettui asumaan Eeva Stiinan ja Väinö-pojan luo Järvelän taloon, missä ilmeisesti Eeva Stiina oli lapsensa kanssa asunut Kallen matkan ajan. Siellä asui Kallen äidin lisäksi vielä Kallen sisaruksiakin. Kallen isä oli kuollut jo 4 vuotta ennen Amerikkaan lähtöä. Seuraavana kesänä 1906 Järvelän taloon syntyi Lauri-vauva, mutta hän menehtyi vain kahden vuoden iässä 11.5.1908.

Murheet eivät loppuneet siihen, vaan Eeva-vaimo kuoli 29-vuotiaana 20.5.1908 vain 9 päivän kuluttua Laurin kuolemasta. Kalle Rauhala oli menetyksien jälkeen uudessa tilanteessa, hän oli leski, vasta 29-vuotias sekä 5-vuotiaan Väinö-pojan yksinhuoltaja.

Seuraavana keväänä 18.4.1909 Kalle solmi avioliiton Eeva Johanna (Hanna) Kastmannin kanssa. Vihkimisen toimitti Anton Aimonen Toholammin pappilassa.

Perheeseen syntyi Niilo-poika seuraavana jouluna 30.12.1909 ja muutto KannuksenHeiniemeen tapahtui 1.1.1910. Kalle toimi pienviljelijänä, mutta myös rakensi ja

rakennutti vesimyllyjä ja vesisahoja Lestijokivarteen; valittinpa hänet Tyngän myllyn ja sahalaitoksen rakennuttajaksikin Kalajoelle.

Vesimyllyjä rakentaessaan Kalle oli tarkasti perehtynyt Lestijoen koskiin. Hänelle oli selvinnyt Korpelan koskien tarjoamat edellytykset sähkövoimalaitoksen perustamiselle. Itse asiassa hänellä taisi olla tämä käsitys jo Amerikassa ollessaan.

Erään tarinan mukaan toholampinen Viljami Kaattari, joka itsekin oli Cambriassa yhtä aikaa Kallen kanssa, oli kertonut tullessaan Amerikasta ennen Kallea, että Kalle lupasi rakentaa padon Korpelan koskiin palatessaan! Korpelan Voiman toimialueen sähköistyminen ajoittui 1910-luvulle. Lestijoen eri koskivaihtoehtoja punnittiin, mutta päädyttiin lopulta Korpelan koskiin.

“Toiminnan alkuunlähtö perustui kahteen merkittävään tekijään: Kosket tarjosivat ilmeisen hyvät edellytykset voimalaitoksen rakentamiselle ja hanketta oli ajamassa

väsymätön, innokas sekä muita innostamaan kykenevä taitava mies, K. F. Rauhala eli Kalle Rauhala. Opettaja Impola kuvaa Kalle Rauhalaa seuraavasti: Hänen ajatustapansa oli sosiaalinen ja sen vuoksi hän käytti paljon aikaansa yhteisiin yrityksiin pyrkimättäkään niistä itse hyötymään. Hän oli hieman särmikäs, helposti närkästyvä, mutta äärimmäisen oikeudentuntoinen ja kaikkea hyvää harrastava.” (Eino Isohanni: Korpelan Voima puoli vuosisataa sähkön jakelua).

“Kalle Rauhalan kutsumana pidettiin Herman Tainion talossa Ylikannuksessa sunnuntaina 5. toukokuuta 1918 kokous, jonka tavoitteena oli Kannuksen-Toholammin

Sähkö-osuuskunnan perustaminen. Paikalle tulleet 28 Kannuksen ja Toholammin miestä katsoivat Rauhalan esittämän sähkövoima-aseman välttämättömäksi ja

tarpeelliseksi.” (Kirja: Korpelan Voima 75v. 1919-1994)

Myöhemmin osuuskuntapohja muuttui neljän kunnan osakeyhtiöksi maaliskuussa 1919. Rakennusmestari Viljo Raittilan laatiman ja sähköinsinööri Sampo Kajanderin tarkastaman ja hyväksymän suunnitelman mukaan alkoivat kesällä 1919 vesivoimalaitoksen rakennustyöt, joita Kalle Rauhala johti. Hän myös toimi sähköyhtiön apulaisjohtajana voimalaitoksen valmistumiseen asti. Vihkiäisjuhlaa vietettiinkin jo 14.9.1921.

Kalle Rauhala näyttää olleen noina kymmenluvun vuosina kiireinen mies. Sen lisäksi, että K.F. Rauhala korjasi ja rakensi useita vesimyllyjä ja siltoja, valvoi padon

rakennustöitä. Hän suunnitteli Korpelan koulun ja patoalueen konehuoneen v.1918.

Sillä aikaa Rauhalan talossa oli lapsiluku 1910-luvulla kasvanut viidellä: Väinö ja Niilo olivat saaneet leikkitovereikseen Sulon, Toinin, Iineksen, Erkin ja Taunon.

Maaliskuun 5.päivä v.1921 toi mukanaan murhetta Rauhalan perheeseen, Väinö Antero kuoli pari kuukautta ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä.

Monenlaisessa puuhassa Kalle Rauhala oli mukana pienviljelyn ja myllyjen korjaus- ja rakennustöiden ohessa 1920-luvullakin. Hän suunnitteli ja rakennutti voimalaitoksen johtajan asunto- ja toimistotalon Korpelaan v.1923 sekä sai suunniteltavakseen myös Kannuksen yhteiskoulun, joka valmistuikin v.1926. Vielä hän ehti perustaa Lopottiin kirkonkylälle rauta-ja puutyöyhtymän, jonka toiminta 30-luvun laman myötä taantui ja loppui Kalle Rauhalan yllättävään kuolemaan 24.1.1936 vain 55-vuotiaana.

Kuolinsyy ei ole tiedossa. Kallelle kuolemaa edeltävät vuodet olivat varmasti raskaita. Pieleen menneet ulkomaankaupat, lama-aika ja huoli työntekijöistä, Kannuksen palo 11.5.1934, jossa paloi mm. hänen suunnittelema yhteiskoulu, lisäksi vielä Erkki-pojan kuolema (17v) palon jälkeen 16.7.1934.

Hanna-vaimolle jäi Heiniemessä huollettavaksi 7 alaikäistä lasta: Uuno (s.1920), Eino (s.1922), Urho (s.1924), Kerttu (s.1926), Paavo (s.1928), Lauri (s.1931) ja Eeva

(s.1933). Hanna kuoli 77-vuotiaana 24.1.1967. Hanna ehti olla leskenä 31 vuotta.

Kallella ja Hannalla oli yhteisiä lapsia 13, “heiniemeläisten tusina”. Kallelta oli kerran kysytty, kuinka monta lasta hänellä on. Kalle oli ilmeisesti vähän kierrellen sanonut, että niitä taitaa olla kutakuinkin tusina.