Porkola, Emil Aleksander Aleksinpoika

Vas. ylhäältä Emil Porkola, Walle Johansson, alhaalla vasemmalta Impi Porkola, Karin Porkola, Senja Johansson, James, Bertha, Helen ja Sylvia Johansson. Kuva Porkolan perhearkistosta.

N:o 27 Porkola. Porkola, Emil Aleksander (Emppu) s. 13.11.1893 Rockport, Massachusetts k. 23.10.1961 Toholampi. Vanhemmat Aleksander Antinpoika Porkola (s. 22.7.1871 Toholampi, k. 10.9.1943 Toholampi) ja Matilda Albertina o.s. Färmi (s. 8.1.1871 Ilmajoki, k. 30.5.1960 Toholampi)

- Puoliso Karin Helena Johansson

Emil Aleksander syntyi Yhdysvalloissa asuneille Aleksander ja Matilda Porkolalle (o. s. Färmi). Pikku-Emil kuitenkin muutti noin 4-vuotiaana perheensä kanssa takaisin Suomeen.

Amerikankuume kuitenkin vei Empun katsastamaan synnyinmaataan myöhemmin, vuonna 1915. Laiva Oscar II saapui New Yorkiin 28.11.1915. Emil muisteli haastattelussa, että laiva oli vaikuttanut vanhalta: aallot saivat laivan ”nitisemään ja natisemaan”. Emppua oli hieman pelottanut, vaikkei hän sitä paikalla myöntänytkään. Kaverit olivat tulleet merisairaiksi laivan keinuessa aallokossa, mutta Emppu oli siinä kiusallaan laittanut pelastusliivit päälle ja mennyt istuskelemaan ja soittelemaan huuliharppua. Laivan kannella oli tuossa tyrskyssä ollut 10-15 cm vettä, kun aallot löivät niin korkealle!

Matka suuntautui Fitchburgiin, mutta reissu ei ollut suoraviivainen: Emppu ja kaverit olivat nousseet ensin väärään junaan – konduktööri oli huomannut heidän olevan emigrantteja, pysäyttänyt junan ja jättänyt miehet sateeseen odottelemaan oikeaa junaa.

Lopulta päästiin seuraavaan junaan ja kuunneltiin korva tarkkana asemien kuulutuksia. Matka kului hikoillessa junavaunussa, kun ei raaskittu ottaa päälivaatteita pois: Toholammilta lähtiessä elettiin marraskuuta, siispä miesten yllä oli ollut lähtiessä Suomen talveen sopivat vaatteet, jotka olivat aivan liikaa paikallisessa ilmastossa. Emilillä oli ollut päällä sarkatakki ja karvahattu! Lopulta huusi konduktööri ja pojat jäivät asemalla, joka osoittautuikin taas vääräksi asemaksi: kyseessä oli Pittsburghin asema. Miehet kuitenkin ehtivät vielä takaisin junaan – tiukkasanainen konduktööri oli laittanut heidät takaisin istumaan. Matkaseurue päätti pysyvänsä kyydissä niin kauan kuin konduktööri laittaa heidät ulos. Niinpä pojat istua pönöttivät vielä Fitchburginkin aseman kohdalla. Junan ollessa jo hitaassa liikkeessä huomasi konduktööri heidät ja pysäytti junan, jotta pojat pääsivät Fitchburgin laiturille.

Fitchburgissa Emil asettui asumaan tätinsä luokse.

Empun Ensimmäinen työ oli Boston & Mainen rautatieyhtiön konepajalla.

Emppua alkoi omien sanojensa mukaan tympimään Fitchburg jo parin kuukauden päästä. Hän otti lopputilin Boston & Mainelta ja lähti ”Käärnään”, siis kohti Gardneria. Junamatka osoittautui jälleen hankalaksi: ensimmäinen juna, johon Emil nousi, kulkikin vain läntiseen Fitchburgiin asti, eikä Emppu ymmärtänyt vaihtaa siellä Gardnerin junaan. Juna palasi sen jälkeen takaisin sinne mistä oltiin tultukin, Emppu kyydissä. Hän ei luovuttanut: seuraavaan junaan noustiin taas: ”Minähän menen nytte Käärnään!” Tällä kertaa Emil ajautui onnekkaasti väentungoksen mukana vaihtojunaan.

Empulla ei ollut perillä Gardnerissa mitään valmiina, ei työtä eikä tuttavia! Toholampilainen Janne Lahnalampi tuli sattumalta kadulla vastaan, ja niin Emppu päätyi hänen perheensä luokse asustamaan.

Lopulta Emil päätyi Vermontiin metsätöihin, paperipuita kaatamaan. Työmaa oli korkealla vuorella, Empun mukaan niin korkealla, että ukkospilvet lipuivat työmaan alapuolella. Emil on kertonut, että vuorelta käsin työ sujuikin lopulta vallan helposti: miehet olivat hoksanneet hyvän työtaktiikan vahingon kautta: heillä oli päässyt lipeämään käsistä yksi puista, joka oli sitten lähtenyt paukkumaan vuorenrinnettä alaspäin. Mutta eipä se mitään – puunrunko oli päätynyt sinne minne sen lopulta oli tarkoituskin, eli alas vuorelta, ja se oli vieriessään jo valmiiksi suurilta osin kuoriutunutkin. Lähes valmis paperipuu siis!

Massachusettsin Gardnerissa Emil myös tapasi ja avioitui Karin "Carrie" Helena Johanssonin kanssa vuonna 1921.

Vuotta ennen vihkimistä Emil on kirjattu Yhdysvaltain väestönlaskussa juuri kyseiseen paikkaan. Hän majaili tuolloin lodgerina Oscar ja Hilda Maria Oikemuksen hoteissa ja ilmoitti kirjurille työskentelevänsä puutöissä "tuolikaupan" alaisena - kyseessä oli tässäkin varmaan jonkinlainen puunkaatotyö.

Gardnerissa Emil ja Karin asustivat Yhdysvaltain puolelta löytyvien merkintöjen mukaan vielä vuonna 1926.

Emil ja Karin palasivat molemmat myöhemmin Suomeen. Emppu eli loppuelämänsä Toholammilla ilostuttaen tarinoillaan, minne menikin.

Nelisenkymmentä vuotta Amerikkaan lähdön jälkeen, vuonna 1958 Yleisradion toimittaja Niilo Ihamäki haastatteli Emiliä hänen kokemuksistaan siirtolaisena. Empun tarinat löytyvät äänitteinä edelleen Ylen arkistosta.

Tarinoiden tiedot ovat peräisin juuri kyseisistä äänitteistä, jotka löytyvät seuraavasta linkistä:

Yle 26.6.2009 Emil Porkola: Sitte me vasta jänkkejä oltiin