Kujala, Anna-Maija: Siirtolaisuudesta

Kirjoittaja: Anna-Maija Kujala.

Hankoniemi, laiva pieni,

sinne tavarani lastaan,

kun ei tämä maa elättää

voi köyhän mamman lasta.

Minä menen Amerikkaan,

sinne menee kaikki.

Kultasannalla sannoitettu

on Amerikan raitti.

Tämä laulu on peräisin viime vuosisadan vaihteesta, jolloin keskipohjalaiset lähtivät suurin joukoin Amerikkaan. Sitä ennen täältä oli siirrytty Pohjanlahden toiselle puolelle työnhakuun. Tämä ei kuitenkaan muodostunut laajaksi muuttoliikkeeksi.

"Onko Amerikkaan muuttamisesta henkisesti ja aineellisesti yleisesti hyötyä waiko wahinkoa?"

Otsikon aihetta käsiteltiin mm. Toholammin Edistysseuran kokouksessa vuonna 1890 kirkkoherra Schönbergin alustuksen pohjalta. Muuttoliikkeen mukanaan tuomat epäkohdat alkoivat näkyä pitäjän elämässä. Noin viidensadan parhaassa työiässä olevan miehen arvioitiin olevan Amerikassa. Heidän poissaolonsa aiheutti tappiota ja menetystä erityisesti maataloudelle. Siksi suunniteltiin jo erityisen veron perimistä kaikilta Amerikkaan lähtijöiltä.

Amerikkaan lähtijät olivat rohkeita ja aloitekykyisiä. He menestyivät hyvin oudoissakin oloissa. Kotimaahan takaisin palanneet toivat uusia vaikutteita. Uusien viljelymenetelmien ja -koneiden käyttöönotto tapahtui monesti heidän aloitteestaan ja edisti siten tämän elinkeinon kehittymistä. Moni nuori isäntä hankki oman talon tienaamillaan rahoilla ja pääsi siten hyvään elämisen alkuun.

Taloudellisestikin merkittäviä ovat olleet ne paketti- ja rahalähetykset, joita nämä siirtolaiset ovat Suomessa asuville sukulaisilleen toimittaneet. Varsinkin sotien aikana tämä apu on ollut merkittävää. Amerikan siirtolaiset ovat olleet myös monesti tukemassa kotimaakuntansa merkittäviä hankkeita taloudellisesti. Yksi tällainen avustuskohde on ollut Keski-Pohjanmaan Opiston perustaminen Kälviälle vuonna 1948. Merkittävää on ollut myös vuosikymmenien aikana monipuolinen kulttuurivaihto erilaisten vierailujen ja muiden yhteydenpitojen myötä.

Miksi lähdettiin?

Amerikkaan lähtijöistä suurin osa oli talollisia tai talollisten lapsia. Yleensä he olivat parhaassa iässä olevia nuoria miehiä ja naisia. Erikoisuutena voidaan mainita, että Toholammin ja Vetelin lähtijöistä joinakin vuosina lähes puolet olivat naisia, mikä ei ollut muissa pitäjissä yleistä. Syitä lähtöön oli monia. Se käy ilmi seurakuntien kirkkoherrojen tekemistä merkinnöistä lähtijöiden luetteloihin: rikastumaan, miehensä luo, turvaa etsimään, seikkailemaan, ansiolle, sotaväkeä pakoon, onnea etsimään, työansioon. Merkittävin syy oli paremman toimeentulon etsiminen. Metsät oli hakattu tervan ja lankkujen tuottamiseksi. Siksi niistä ei ollut enää lisäansiota saatavissa. Useat kato- ja nälkävuodet pakottivat miettimään uusia työmahdollisuuksia. Monet lähtivät tienaamaan talon ostoon tarvittavaa pääomaa. Monille tämä onnistui ja heidän esimerkkinsä innosti jälleen uusia lähtijöitä. Jotkut lähtivät pakoon vaikeita kotioloja, toiset taas pelkästä seikkailunhalusta. Jotkut nuoret miehet väistivät sotaväen matkustamalla Amerikkaan. Lähtijöiden joukossa oli myös poliittisia pakolaisia Suomen itsenäistymisen ajan vaikeina vuosina. Lähtö koettiin usein tavallista pitemmäksi työmatkaksi, joka kesti muutamia vuosia. Moni viihtyi mainiosti uudessa kotimaassa ja jäi vakituisesti sinne asumaan.

Siirtolaisten hyvä menestys ja myönteiset kokemukset tulivat nopeasti tunnetuksi kirjeiden ja valokuvien välityksellä. Hyvät uutiset kerrottiin, huonommasta menestyksestä ei välitetty kirjoittaa. Palkat olivat Atlantin takana huomattavasti suuremmat kuin Suomessa. Siksi monet, lujasti työtä tehneet olivat saaneet kohtalaiset säästöt itselleen ja pääsivät niiden turvin hyvään alkuun kotiin palattuaan.

Muu siirtolaisuus

Ulkomaille muutto on ollut määrätynlaista aaltoliikettä. Kun kotimaassa on ollut ankeita aikoja, silloin on lähdetty paremman elämän toivossa etsimään toimeentuloa ulkomailta. Parempien olojen taas palauduttua monet ovat tulleet takaisin. 1940-luvulta lähtien suomalaisia on muuttanut ulkomaille noin 600 000 henkeä. Näistä yli 80% on siirtynyt Ruotsiin. 1920-, 1930- ja 1950-luvuilla keskipohjalaisia lähti runsaasti myös Kanadaan ja Australiaan.

Vuosina 1951-1975 keskipohjalaisia on muuttanut ulkomaille noin 17 000 henkeä. Suurin osa heistä on suunnannut Ruotsiin. Muuttoliikkeen huippuvuosia ovat olleet seuraavat:

• 1951 - 1922 henkeä
• 1957 - 1096 henkeä
• 1969 - 1827 henkeä
• 1970 - 3116 henkeä
• 1971 - 1145 henkeä

Voimakkainta tämä siirtolaisuus oli 1960-luvun loppuvuosina ja huippunsa se saavutti vuonna 1970. Silloin vuoden aikana yli 40 000 suomalaista siirtyi Ruotsiin. Heistä oli keskipohjalaisia yli 3000. Suomalaiset ovat asettuneet Tukholman seudulle tai Mälarenjärven tienoilta länsirannikolle ulottuvalle vyöhykkeelle. Ruotsinsuomalaisten elinkeinorakenne on toisenlainen kuin ruotsalaisten. Noin 50 % suomalaisista työskentelee teollisuuden palveluksessa, mikä on varsin korkea lukumäärä. Vastaava prosentti ruotsalaisväestöstä on 26 %. Toinen suuri ryhmä on palveluammatit, joista merkittävin on naisten osaksi tullut siivoustyö.

Keski-Pohjanmaalta on lähdetty usein kyläkunnittain, niin että kokonainen kylä on lähes kokonaan siirtynyt samoille seuduille naapurimaahan. Keskipohjalaisten suosimia paikkakuntia ovat mm. Örebro, Köping ja Hallstahammar.