Ero sivun ”Amerikan Suometar 8.4.1903: Tietoja nälänhädästä” versioiden välillä

Siirtolaisuusarkistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Ak: Uusi sivu: pienoiskuva|980x980px|'Tietoja nälänhädästä', 8.4.1903 ''Amerikan Suometar'', alkuperäinen teksti. Leike: Kansalliskirjaston digikokoelmat. Kirjoitus on julkaistu Amerikan Suometar-lehdessä 8.4.1903. == Tietoja nälänhädästä == Onko nälänhätä Suomessa loppunut, sen voi lukija päättää allaolevista otteista sieltä tänne saapuneista kirjeistä: Toholampi, maalisk....)
 
pEi muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:'Tietoja nälänhädästä', kirje Toholammilta. 8.4.1903 Amerikan Suometar.jpg|pienoiskuva|980x980px|'Tietoja nälänhädästä', 8.4.1903 ''Amerikan Suometar'', alkuperäinen teksti. Leike: Kansalliskirjaston digikokoelmat.]]
[[Tiedosto:'Tietoja nälänhädästä', kirje Toholammilta. 8.4.1903 Amerikan Suometar.jpg|pienoiskuva|980x980px|'Tietoja nälänhädästä', 8.4.1903 ''Amerikan Suometar'', alkuperäinen teksti. Leike: Kansalliskirjaston digikokoelmat.]]
Kirjoitus on julkaistu Amerikan Suometar-lehdessä 8.4.1903.
Kirjoitus on julkaistu ''Amerikan Suometar''-lehdessä 8.4.1903.


== Tietoja nälänhädästä ==
== Tietoja nälänhädästä ==

Nykyinen versio 8. huhtikuuta 2026 kello 16.20

'Tietoja nälänhädästä', 8.4.1903 Amerikan Suometar, alkuperäinen teksti. Leike: Kansalliskirjaston digikokoelmat.

Kirjoitus on julkaistu Amerikan Suometar-lehdessä 8.4.1903.

Tietoja nälänhädästä

Onko nälänhätä Suomessa loppunut, sen voi lukija päättää allaolevista otteista sieltä tänne saapuneista kirjeistä:

Toholampi, maalisk. 16 p. 1903.

Mr. J. H. Jasberg, Hancock, Mich.

Kunn. kansalaisemme.

Koska olemme huomanneet, että aateveljenämme olette myötätuntoisuudella seuranneet meidän kansalaistemme kovaa kohtaloa täällä synnyinmaassamme joka on joutunut nykyään kaikilta puolin ahdistuksiin, niin käännymme teidän sekä kaikkien kanssaveljien ja siskojen puoleen siellä pyynnöllä kääntämään huomionne meidän paikkakunnan kurjuuteen. Kuten ehkä tiedätte on täällä tullut niin ankara sato, ettei ole talollisillakaan oman pellon viljasta syötäväksi, joten voitte arvata kuinka on silloin köyhälistön laita. Sitä ei voi kuvailla se, joka ei ole itse näkemässä. Meidänkin paikkakunnalla on suuri joukko perheitä, joilla on 5, 6 ja 7:kin lasta, eikä ole juuri minkäänlaista elinkeinoa, sillä työansiot ovat peräti huonot.

Perheen isä, joka on työssä, voi ansaita juuri niin paljon että itse elää, mutta perhe saa olla armopaloilla kurjuudessa, joten täytyy surkutellen nähdä viattomain lapsiparkain vilusta ja nälästä valjuina kulkevan pakkasessa etsien parempiosaisilta särvintä kaunaisen leipänsä kastikkeeksi.

Rohkenemme näin ollen kääntyä kansalaistemme puoleen siellä Amerikassa pyytäen uhraamaan roponne näiden kurjien auttamiseksi. Tiedämme kyllä, että siellä on kaikkialla kerätty varoja Suomen nälänhätäisten hyväksi, mutta ala on suuri. Nälkään nääntyy meidän paikkakunnallamme varmaan monia kevään tultua, ellei muualta apuun riennetä. Pyydämme siis, että kukin uhraisi jonkun sentin pelastaakseen paikkakuntamme nääntyvät nälkäkuolemasta. Lahjat olisi sopivin lähettää suorastaan jollekin allekirjoittaneista, että voisimme jakaa suurimmassa hädässä oleville perheille.

Tiedämme kyllä, että lujalla se siellä Amerikassakin pitää ansaita perheensä elatus, mutta siellä saa työstään palkkaa riittämään asti, vaan toisin on täällä laita. Olemme varmat siitä, ettette suinkaan hylkää tätä Suomi äitiämme silloin kuin se kipeimmin apua tarvitsee. Uhratkaa voimanne sen pelastamiseksi, ehkä kohtalo vielä sallii valoisammatkin ajat maallemme koittavan ja ehkä tekin tulette saamaan siunauksen jalosta työstänne kun poistatte monen kurjan silmästä murheen kyyneleet.

Toivoen, ettette pyynnöllemme selkäänne käännä, piirrämme ystävyydellä

William Pollari, talokas, kirjoitti sama.

Johan Ahola, talokas.

Matti Pollari, talokas.

Osoite: Toholampi, Vaasan lääni.


Eri kirjeessä kirjoittaa Johan Ahola Toholammilta m.m. seuraavaa:

Köyhän mökkiläisten olot ovat kerrassaan surkuteltavia. Ajatelkaa, että heidän pitää maksaa veroja kunnan kassaan, vaikka ovat sellaisessa tilassa, että itse kipeästi apua tarvitsisivat. Heillä ei ole varoja niin paljoa että saisivat kenkiä jalkaansa, ei edes paitaa päällensä. Tiedän varmasti moniaita perheitä, joiden jäsenillä on ainoa paita päällä ja sekin aivan repaleinen, ja sellaistenkin pitää maksaa kunnallismaksuja.

Toinen kohta on hyvin ikävä. Ei tiedä, millä kylvetään. Moni sanoo, että täytyy käyttää syötäväksi semmoista viljaa, jota on siemeneksi säästänyt ja tästä on varmaan seurauksensa, että tulee vielä toinen katovuosi tämän jälkeen.