Ero sivun ”Ylikotila, Antti Viljami Antinpoika” versioiden välillä
p (Hankeadmin siirsi sivun Ylikotila, Antti Viljami uudelle nimelle Ylikotila, Antti Viljami Antinpoika luomatta ohjausta) |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
Antti Viljami osallistui Amerikassa suomalaisen kuoron toimintaan. Samassa kuorossa olivat laulaneet samalta kylältä olleet Nikusen sisarukset Santra, Sefanias ja Vilpas. Antti ja Anna Josefiina menivät Amerikassa kihloihin ja tulivat sitten Suomeen. |
Antti Viljami osallistui Amerikassa suomalaisen kuoron toimintaan. Samassa kuorossa olivat laulaneet samalta kylältä olleet Nikusen sisarukset Santra, Sefanias ja Vilpas. Antti ja Anna Josefiina menivät Amerikassa kihloihin ja tulivat sitten Suomeen. |
||
== |
== Veli ei päästänyt takaisin Amerikkaan == |
||
Antti tuli näyttämään morsiantaan kotiväelle ja tarkoitus oli mennä vihille ja palata sitten Amerikkaan. Kuitenkaan Antin Fredrik-veli jota Feeluksi kutsuttiin, ei päästänytkään nuorta paria lähtemään takaisin, vaan sanoi, ettei jaksa asua taloa yksin. Veljen vaimoineen piti jäädä yhdessä hänen perheensä kanssa sitä asumaan. |
Antti tuli näyttämään morsiantaan kotiväelle ja tarkoitus oli mennä vihille ja palata sitten Amerikkaan. Kuitenkaan Antin Fredrik-veli jota Feeluksi kutsuttiin, ei päästänytkään nuorta paria lähtemään takaisin, vaan sanoi, ettei jaksa asua taloa yksin. Veljen vaimoineen piti jäädä yhdessä hänen perheensä kanssa sitä asumaan. |
||
Versio 24. elokuuta 2025 kello 14.50
N:o 21 Kotila, Ylitalo. Ylikotila, Antti Viljami Antinpoika s. 22.8.1878 Toholampi, k. 23.5.1940. Vanhemmat Antti Jaakonpoika Ylikotila (s. 23.11.1826 Toholampi, k. 28.11.1910 Toholampi) ja Maria Johanna Riutta (s. 17.12.1836 Lestijärvi, k. 6.5.1901 Toholampi)
- Puoliso Anna Josefiina (Fiina) Lepistö s. 6.12.1881 Veteli, k. 29.10.1957 Toholampi.
Nuorten kutomolaisten elämää Fitchburgissa
Antti ja vaimo Fiina tutustuivat toisiinsa Amerikassa Fitchburgissa, työskennellessään kutomossa. He olivat tulleet Amerikkaan siirtolaisina kumpikin omia reittejään.
Työstään kutomossa Anna Josefiina on kertonut, että hän työskenteli samoilla tooleilla kolme ja puoli vuotta. Hän hoiti kolmea toolia, joiden väliä piti juosta ja huolehtia ettei lanka katkea eikä tule virherantua. Jos lanka katkesi ja tuli paljon virherantua työstä maksettiin huonompaa palkkaa, kun tekeleeseen piti tehdä solmu.
Antti Viljami osallistui Amerikassa suomalaisen kuoron toimintaan. Samassa kuorossa olivat laulaneet samalta kylältä olleet Nikusen sisarukset Santra, Sefanias ja Vilpas. Antti ja Anna Josefiina menivät Amerikassa kihloihin ja tulivat sitten Suomeen.
Veli ei päästänyt takaisin Amerikkaan
Antti tuli näyttämään morsiantaan kotiväelle ja tarkoitus oli mennä vihille ja palata sitten Amerikkaan. Kuitenkaan Antin Fredrik-veli jota Feeluksi kutsuttiin, ei päästänytkään nuorta paria lähtemään takaisin, vaan sanoi, ettei jaksa asua taloa yksin. Veljen vaimoineen piti jäädä yhdessä hänen perheensä kanssa sitä asumaan.
Niin nuoripari sitten vihittiin vuonna 1907 ja heidän Amerikan tienesteillään ostettiin Ojalan talo Ylitalon lisämaaksi. Samassa talossa asuttiin ja kummallekin pariskunnalle Antille ja Fiinalle sekä Feelulle ja Eevalle syntyi 11 lasta, joten perheillä oli yhteensä 22 lasta. Lisäksi Johanna-siskokin asui samassa talossa. Väkeä oli siis Ylitalossa tuolloin 27 henkeä.
Ylitalosta riitti suojaksi monelle
Talossa oli iso tupa, kaksi perikamaria, edustupa ja pikkukamari ja vintille tehtiin kaksi kamaria. Joka sängyssä nukkui vähintään kaksi. Siinä oli tietämistä, että kaikille sai sängyt.
Monet tiesivät, että Ylitalossa saa ruokaa ja yösijan. Kerrankin kymmenen aikaan yöllä järveltä oli saapumassa irtolaisia kuormansa kanssa. Talon naiset olivat käskeneet panna ovet kiinni, mutta Feelu oli sanonut, että ei panna. He ovat Jumalan luomia niin kuin mekin ja heille kuuluu yösija. Olkia pantiin lattialle ja vieraat laittoivat omat vaatteensa peitoiksi.
Lopulta perheet muuttivat erilleen, kun väkeä oli niin paljon ettei enää mahduttu mitenkään asumaan samaan tupaan, kun lapset kasvoivat. Niin Antti osti perheelleen Peltokorven talon. Maita asuttiin kuitenkin vielä jonkun aikaa yhdessä yhteisillä vehkeillä. Sopu oli aina tosi hyvä. Kun veljekset menivät erilleen, niin pantiin yhteen Ylitalon, Peltokorven ja Ojalan maat ja kaikki jaettiin kahtia. Näin Antin ja Fiinan Amerikan tienestit menivät yhteiseen pesään.
Aune Tiilikkala muistaa vanhempiaan
Antti Viljami oli tuonut Amerikasta myös gramofonin. Gramofonissa oli vihreä torvi, johon sai laittaa neulan ja sillä sitten soitettiin. ”Siinä oli päällä levyt niinkö juomalasit,” tytär Aune Tiilikkala muistelee. Yhteen sellaiseen lasiin eli rullaan Anttikin oli laulanut yhden laulun.
Aune Tiilikkala: ”Isä ja äiti eivät puhuneet Amerikan matkasta eikä olosta siellä mitään. Se olikin kummallista, eikä me lapset ymmärretty kysyä. Sitä asuttiin vain sitä talua ja tehtiin ankarasti työtä. Mutta äitin fiinejä Amerikan vaatteita oli vintillä ja niitähän me lapset pantiin päälle, kun siellä vintillä leikittiin. Se tuntui hienolta. Siellä oli myös Amerikasta tuotu musta iso sateenvarjo, jonka kans minä yritin hypätä ilmaan ja sanoin, että minä lennän. Valokuva-albumeita niillä oli, joissa oli paljon hienoja kuvia. Niitä me lapset käytiin katsomassa omin päin, kun eivät vanhemmat niistäkään puhuneet. Albumin takana oli iso hieno peili ja siitä me peilattiin, kun muita peilejä ei ollut. Sekin oli hienoa. Albumeja säilytettiin isän tekemän piirongin päällä kamarissa.”