Ylikotila, Antti Viljami Antinpoika

Kuvassa olevat miehet ovat Antti Viljami Ylikotila ja Kalle Rantanikunen. Naisista ei ikävä kyllä ole tietoa.

Anna-Josefiina (os. Lepistö) ja Antti Viljami Ylikotila (alareunassa). Kuva tytär Aune Tiilikkala, Toholammin perinnearkisto.

Suomalaisten kuoro, jossa vaikutti Antti Viljami Ylikotila sekä ainakin Sefanias, Sandra ja Vilpas Nikunen Toholammin Kotilasta.

N:o 21 Kotila, Ylitalo. Ylikotila, Antti Viljami Antinpoika s. 22.8.1878 Toholampi, k. 23.5.1940. Vanhemmat Antti Jaakonpoika Ylikotila (s. 23.11.1826 Toholampi, k. 28.11.1910 Toholampi) ja Maria Johanna Riutta (s. 17.12.1836 Lestijärvi, k. 6.5.1901 Toholampi)

- Puoliso Anna Josefiina (Fiina) Lepistö s. 6.12.1881 Veteli, k. 29.10.1957 Toholampi.

Nuorten kutomolaisten elämää Fitchburgissa

Antti ja vaimo Fiina tutustuivat toisiinsa Amerikassa Fitchburgissa, työskennellessään "kutomatoorissa". He olivat tulleet Amerikkaan siirtolaisina kumpikin omia reittejään.

Työstään kutomossa Anna Josefiina on kertonut, että hän työskenteli samoilla tooleilla kolme ja puoli vuotta.  Hän hoiti kolmea toolia, joiden väliä piti juosta ja huolehtia ettei lanka katkea eikä tule virherantua. Jos lanka katkesi ja tuli paljon virherantua työstä maksettiin huonompaa palkkaa, kun tekeleeseen piti tehdä solmu.

Tytär Aune Tiilikkalan kertoman mukaan Antti on sanonut, että kun siellä ei saanut tupakoida, niin oppi pitämään tupakki mälliä suussa ja piti sitä vielä kotimaassakin.

Antti Viljami osallistui Amerikassa suomalaisen kuoron toimintaan. Samassa kuorossa olivat laulaneet samalta kylältä olleet Nikusen sisarukset Santra, Sefanias ja Vilpas. Antti ja Anna Josefiina menivät Amerikassa kihloihin ja tulivat sitten Suomeen.

Veli ei päästänyt takaisin Amerikkaan

Antti tuli näyttämään morsiantaan kotiväelle ja tarkoitus oli mennä vihille ja palata sitten Amerikkaan. Kuitenkaan Antin Fredrik-veli jota Feeluksi kutsuttiin, ei päästänytkään nuorta paria lähtemään takaisin, vaan sanoi, ettei jaksa asua taloa yksin. Veljen vaimoineen piti jäädä yhdessä hänen perheensä kanssa sitä asumaan.

Niin nuoripari sitten vihittiin vuonna 1907 ja heidän Amerikan tienesteillään ostettiin Ojalan talo Ylitalon lisämaaksi. Samassa talossa asuttiin ja kummallekin pariskunnalle Antille ja Fiinalle sekä Feelulle ja Eevalle syntyi 11 lasta, joten perheillä oli yhteensä 22 lasta. Lisäksi Johanna-siskokin asui samassa talossa. Väkeä oli siis Ylitalossa tuolloin 27 henkeä.

Ylitalosta riitti suojaksi monelle

Talossa oli iso tupa, kaksi perikamaria, edustupa ja pikkukamari ja vintille tehtiin kaksi kamaria. Joka sängyssä nukkui vähintään kaksi. Siinä oli tietämistä, että kaikille sai sängyt.

Monet tiesivät, että Ylitalossa saa ruokaa ja yösijan. Eräänä iltana kymmenen aikaan yöllä järveltä oli ollut saapumassa irtolaisia kuormansa kanssa. Talon naiset olivat käskeneet panna ovet kiinni, mutta Feelu oli sanonut, että ei panna. He ovat Jumalan luomia niin kuin mekin ja heille kuuluu yösija. Olkia pantiin lattialle ja vieraat laittoivat omat vaatteensa peitoiksi.

Lopulta perheet muuttivat erilleen käytännön syistä. Aune Tiilikkala:

"Sitten mentiin erilleen, kun väkeä oli niin paljon, ettei enää mahduttu mitenkään samaan tupaa, kun lapset kasvoivat. Setä sanoi, että jatketaan vain tupaa Kirkkojärvelle päin ja asutaan yhdessä. Mutta isä sanoi, että ei sitä iänpäivää pysty jatkamaan. Niin ostettiin Haikosen Antilta ja Mantalta Peltokorven talo ja muutettiin sinne. Johanna-täti jäi sedän perheen kanssa Ylitaloon. Maita asuttiin kuitenkin vielä jonkun aikaa yhdessä yhteissä vehkeillä. Sopu oli aina tosi hyvä. Naapurin Viitasalon Emmalle syntyi samalla tavoin joka ohrille lapsia, kuten meidänkin taloon. Yhdessä leikittiin, koskaan ei riidelty, eikä kukaan vieras tiennyt kenen lapsia kukin oli, kun yhdessä oltiin milloin kummankin talon puolella. Sitten kun veljekset menivät erilleen, niin pantiin yhteen Ylitalon, Peltokorven ja Ojalan maat ja kaikki jaettiin kahtia. Näin isän ja äitin Amerikan tienestit menivät yhteiseen pesään."

Aune Tiilikkala muistelee vanhempien Amerikan-tuomisia

"Isä oli tuonut Amerikasta myös rammarin (=gramofoni =levysoitin). Siinä oli päällä levyt niinkö juomalasit. Yhteen tämmöseen lasiin eli rullaan isäkin oli laulanut yhden laulun. Siinä oli vihreä torvi, johon sai laittaa neulan ja sillä sitten soitettiin. Se rammari oli vintillä ja me onnettomat lapset pudotettiin ne rullat kerran lattialle ja meni rikki. Se harmitti kovasti niin meitä lapsia kuin isääkin. Lauluja en muita isän laulun lisäksi kuin Maame-laulun, sen minä opin. Muita en muista, kun olin silloin vielä niin pieni.

Isä ja äiti eivät puhuneet Amerikan matkasta eikä olosta siellä mitään. Se olikin kummallista, eikä me lapset ymmärretty kysyä. Sitä asuttiin vain sitä talua ja tehtiin ankarasti työtä. Mutta äitin fiinejä Amerikan vaatteita oli vintillä ja niitähän me lapset pantiin päälle, kun siellä vintillä leikittiin. Se tuntui hienolta. Siellä oli myös Amerikasta tuotu musta iso sateenvarjo, jonka kans minä yritin hypätä ilmaan ja sanoin, että minä lennän.

Valokuva albumeita niillä oli, joissa oli paljon hienoja kuvia. Niitä me lapset käytiin katsomassa omi päin, kun eivät vanhemmat niistäkään puhuneet. Albumin takana oli iso hieno peili ja siitä me peilattiin, kun muita peilejä ei ollut. Sekin oli hienoa. Albumeja säilytettiin isän tekemän piirongin päällä kamarissa."

Tiedot perustuvat haastattelupöytäkirjaan Toholammilla 17.2. 2003 kertojana Aune Tiilikkala, haastattelijana Erkki Kujala.

Linkit

Toholammin vanha perinnearkisto: Tiilikkalan sukua

Geni: Antti Viljami Yli-Kotila (Kotila)