Kaattari, Matias Alfred Juhonpoika
_Kaattari.jpg)
N:o 15 Kaattari. Kaattari, Matias Alfred Juhonpoika (Matti) s. 5.12.1897 Toholampi, k. 13.3.1981 Toholampi. Vanhemmat Juho Fredrikinpoika Kaattari e. Asiala (s. 09.10.1857 Toholampi) ja Maija Matilda Fredrikintytär Lehtimäki (s. 30.8.1861 Toholampi, k. 14.3.1945 Toholampi).
- Puoliso Lempi Sofia Kellosalo s. 15.8.1897 Toholampi, k. 02.10.1967 Toholampi. Vihitty 19.3.1916 Toholammilla.
Perheenjäsenet kokoelmassa
Kaattari, Anton Adolf Juhonpoika
Kaattari, Fredrik Viljami Juhonpoika
Kaattari, Jaakko Evert Juhonpoika
Kaattari, Juho Konstantin Juhonpoika
Kaattari, Kalle Aukusti Juhonpoika
Kaattari, Lempi Eliina Juhontytär
Kaattari, Oiva Eevald Juhonpoika
Kaattari, Svante Oskari Juhonpoika
Kaattari, Väinö Herman Juhonpoika
Matti on yksi monista Kaattarin sisaruksista, jotka lähtivät Amerikkaan. Hän kävi kolme kertaa suuressa lännessä. Kaksi kertaa hän joutui menemään sinne karkaamalla!
Soutamalla New Yorkiin
Matti matkusti Amerikkaan ensimmäisen kerran vuonna 1916. Matka alkoi junalla Tornioon ja sieltä Ruotsiin ja aina Trondheimiin asti, josta Norjan rannikolta laivalla eteenpäin. Matka siis kesti ja perillä määränpäässä oltiin ennen joulua. Laivalla puhkesi isorokkoepidemia. Niinpä siirtolaislasti sai jäädä karanteeniin Hofman Island -saarelle. Saarella ei ollut asutusta, sairaalat olivat ainoat rakennukset. Yhteydet mantereeseen olivat vähäiset.
Rannassa oli kaksi soutuvenettä. Matti tunsi itsensä terveeksi ja kun aika tuli pitkäksi, päätti karata. Illan pimetessä hän työnsi veneen vesille ja lähti soutamaan mantereelle kohti New Yorkin kaupunkia. Eksymisestä ei ollut vaaraa, sillä kaupungin valot loistivat kauas.
Ensimmäisen työpaikan Matti sai Wyomingin Cambrian kaupungin hiilikaivoksesta esimiehenään ”bossinaan” pohjanmaalaisittain lausuttuna baasinaan enonsa Matt Hill (Matti Lehtimäki).
Myöhemmin asusti tuon reissun aikana myös Pennsylvaniassa ja työskenteli M’Keesport Tinplate Companylla, tehtaalla jossa valmistettiin sinkittyä terästä jota käytettiin mm. säilyketölkkeihin.
Matti oli niin innostunut elämästä Amerikassa, että hän haki jopa kansalaisuutta tuohon aikaan.
Elämä etenee Toholammilla
Juhannuksen 1919 tienoilla hän palasi välillä Suomeen, rahaa oli tienattu ja vaimo odotti kotona. Matti osti Seppälän Feelulta (Fredrikiltä) Hukarilta talon, jossa oli kaksi huonetta: keittiö ja tupa sekä kuisti. Taloon muutettiin vaimo Lempin, poika Armo Matiaksen (myöh. Mikko) ja tytär Hellenin kanssa. Talon oston lisäksi Matin Amerikan tienestit riittivät vähäksi aikaa elämiseen ja seuraavaan matkaan.
Hän työskenteli tuolloin Korpelan voimalla jonkinlaisena työnjohtajana sähköpylväiden pystyttämisessä.
Matti alkoi myös näihin aikoihin aktiivisesti perustaa Toholammin Alapään työväenyhdistystä – tarkemmin Toholammin alapään Työväenyhdistys perustettiin 4.7.1919. Matti toimi myös työväenyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana.
Hänet valittiin Toholammin kunnanhallitukseen sosialidemokraattien edustajana helmikuussa 1920.
"Kaikki hyvin tähän asti!"
Matti lähti uudelleen reissuun veljensä Hermanni Kaattarin kanssa vuonna 1920. Kun Matti ja Hermanni olivat lähdössä Amerikan-reissulle vuonna 1920, äiti Tilda oli ollut poikien pärjäämisestä huolissaan. Matti ja Hermanni olivat lähettäneet kotiin matkan varrelta Laitalasta kortin: kaikki hyvin tähän asti!
Tämänkin matkan kerrotaan ainakin Matin osalta olleen ns. karkumatka, koska Suomen siirtolaiskiintiö USA:han oli tullut täyteen - varmuutta ei ole, missä välissä Matin ja Hermannin tiet matkalla erkanivat (jos erkanivat!). Tiedetään kyllä, että Hermanni päätyi niin ikään Amerikkaan. Ainakin Matti, aikomuksenaan kiertää siirtolaiskielto, matkustikin ovelasti Kanadan kautta ja jatkoi sieltä junalla kohti Amerikkaa kaveruksensa ”Halakojussin” kanssa. Vaunussa miehet menivät erilleen toisistaan, jotteivät paljastuisi ainakaan yhtä aikaa.
Tuohon aikaan pidettiin tiukkoja tarkastuksia, ettei rajaa ylitettäisi luvattomasti. Näin tälläkin kertaa, kun tarkastajat nousivat junaan. Juho jäi kiinni, mutta Matti jatkoi matkaa. Sanomalehden takaa hän saattoi seurata ja jännittää tilanteen kehittymistä ja hyvin onnistui tämäkin karkumatka.
Matti oli ilmeisesti taas aluksi Cambriassa, mutta päätyi jälleen myös Pennsylvaniaan jo tutuksi tulleeseen osoitteeseen.
Seuraavassa ote Matin kirjeestä. Tarkka aika ei ole tiedossa, mutta kirje on lähetetty Amerikan-vuosina. Kirje on litteroitu jättämällä skandikirjainten puute näkyviin: onhan se kirjoitettu amerikkalaisella koneella.
Joskus kuin sattuu niin etta ei ole muuta hommaa niin piirrappa taas muutan rivin
tanne, minulla nain talviseen aikaan ei ole palijon muuta hommaa kuin kantaa poron ulos
piisista ja Kolin ja puut sisalle, siten kayda postiofiisissa ja stoorissa ostamassa Cigarettia ja
muita lalossa tarvittavia tarpeita, niin ajan kuluksi naputtelen naita joutavia loruja.
M
Amerikan-tyyliä Kaattarin kylälle
Tienestiä kertyi ja Matti palasi Suomeen huhti-toukokuussa 1922 - silloin rahaa oli sen verran, että hän pystyi ostamaan maata Kaattarilta ja rakentamaan sinne talon. Keväällä alettiin rakennustöihin ja talo valmistui syksyllä. Se oli taitekattoinen verannallinen amerikkalaismallinen punainen talo. Matti suunnitteli talon itse. Tärkeä osa talon viihtyisyyttä oli myöhemmin niin ikään Amerikasta tuotu gramofoni, jolle Matti rakensi tyylikkään ja käytännöllisen kaapin.
Taloa ei kuitenkaan saatu vielä valmiiksi Amerikan säästöillä, ja siksipä Matti lähti uudelleen vuonna 1923 setänsä Matt Hillin luokse "kolimainiin" (hiilikaivokseen) töihin. Matka taitettiin tällä kertaa yhdessä veli Oiva Kaattarin kanssa, joka myös asui Kanadassa.
Tavara-autoliikenne
Matti palasi tältä viimeiseltä reissultaan 1925 syksyllä ja sai maksetuksi ansaitsemillaan säästöillä talon ja peltotilkun tekemisestä jääneet velat. Rahaa riitti vielä osittain kuorma-auton käsirahaankin. "Tuomisia oli isossa Amerikan kirstussa, joka tuotiin Ellun Erkin hevosella ja nostettiin Järvenpään kotiin kahden miehen voimin. Arkku sisälsi ainakin gramofonin, Mikolle ihtekseen menevän auton ja Hellelle nuken".
Tuore kuorma-auton omistaja Matti aloitti tavara-autoliikenteen välillä Kokkola-Lestijärvi. Matti ajoi yhdessä veljensä Hermannin kanssa: he ajoivat puita, kauppatavaraa Kannuksesta, myös Pelkosenniemen evakoita. Synkintä kuormaa taisi kuitenkin olla rintamalla kaatuneet toholampilaiset.
Ihmisiä kyydittiin joskus muutenkin: matka taitettiin kuorma-auton lavalla. Erityisesti mieleen ovat jääneet Kalajoelle suunnatut hupireissut, jolloin iso joukko ihmisiä matkusti lavalla, toisinaan viettääkseen paikalla yönkin.
Matti oli koko ikänsä kiinnostunut toholampilaisten yhteisistä asioista ja jatkoi aktiivista toimintaa myös työväenyhdistyksessä.
Suuri osa tiedoista on peräisin Maija Laitalan meille jakamasta kirjoituksesta.