Salo, Jukka: Terveisiä rapakon takaa

Terveisiä rapakon takaa

Ajatukset Amerikan mantereelle siirtyivät kaukaa pohjoisesta lähteneen siirtolaisuuden myötä, alkoihan muuttoliike aikoinaan peruskoulun tapaan Lapista. Lapinkirjailija Oiva Arvola kuvailee vanhoja tapahtumia "Rapakon taakse jääneiden saagassa".

Ajatukseni siirsi lampille Erkki Kujalan "Amerikan arkku" näytelmä, joka käsitteli ansiokkaasti myös kotiin jääneitten tuntoja. Yhtäkkiä huomasin että onhan minulla omiakin muistoja etenkin kotirintamalta.

Amerikan täti

Pienenä poikana kuulin että äidin sisko oli kauan sitten muuttanut Amerikkaan. Myöhemmin selvisi että kyseessä oli äidin siskopuoli ja muutto oli tapahtunut vanhan virkatodistuksen mukaan jo 1913. Amerikan paketteja joskus tuli kotiini ja kahvia paahdettiin hellan uunissa ja jauhettiin kahvimyllyllä. Paketeista on jäänyt mieleen oma hajunsa ja olihan siellä aina jotain mielenkiintoistakin. Äidin sisko oli Hanna Myllykangas ja hänen miehensä Jaakko oli kotoisin Sievistä. Heillä oli myös alle vuoden ikäinen poika Vilho. Matka kesti silloin varmaan aikansa kun sitä tehtiin laivalla, ja elettiin sitä Oiva Arvolan kertomaa aika kautta. Kyllä heistä puhuttiin ja valokuvia katseltiin uudelta mantereelta ja Fistburgin maisemista.

Kuusi kymmen luvun alussa sitten koitti se päivä että Amerikan täti tuli käymään miehensä Jaakon kanssa. Olivat tuolloin jo iäkkäitä ja ensimmäistä kertaa Suomessa lähtönsä jälkeen, ja siitä aikaa oli kulunut liki 50 vuotta. Heistä jäi vähän ristiriitaisia muistoja ja ehkä se vähän ärsytti kun täällä ei kaikki ollutkaan niin kuin ennen eikä ainakaan niin huonosti. Autot tänne kumminkin olivat kulkeutuneet idästä. Meillä oli aivan uusi Mosse ja sen peseminen oli minun hommia, kun auto kiilsi oli Amerikan tädin kommentti, että kyllä nyt Molotoffi kiiltää. Eihän se pesijästä kivalta tuntunut kun tiesin kyllä jo silloin Motoffista. Juhannus aattona nostettiin lippu salkoon mutta täti oli sitä mieltä ettei se mikään lippu ole, lippuhan on flaku ja lippu on tiketti. Pienistä kielivaikeuksista kyllä selvittiin kun kieli oli vain muuttunut vuosien saatossa.

Siskon matka

Nyt palataan viiskymmen luvun puoleen väliin ja samalle pihamaalle. Savusauna oli purettu ja vanhoista riihen hirsistä tehty uusi sauna, autotalli ja kuivaaja rakennus. Taloon oli saatu vanhemman siskon Marjatan toimesta oikein mieluinen vävy. Olin siskon ja hänen miehensä Kaarlo Siirilän kanssa keräämässä savusaunan jätöksiä Poku hevosen kärryihin ja siirtämässä niitä rönsikön maakuoppaan. Tunnelma oli kaikesta huolimatta vähän apea, kun oli käynyt selväksi,  että he lähtevät tänä kesänä Kanadaan. Siskon miehen sukua oli lähtenyt jo aiemmin ja näinhän se useasti meni,  että muita lähti perästä. Äiti ei halunnut olla kotona lähtöitkuja itkemässä ja niin yhteensattumat tulivat apuun ja olimme automatkalla sukulaisten kanssa Oulu, Kuopio, Jyväskylä linjalla. Kyytiä antoi kaksi upouutta "taikina" Skodaa ja minä pääsin serkkuni kanssa takapenkille. Sanoivat meitä suuteiksi. Hauskahan se matka oli kun neljä sisarusta puolisoineen oli koolla. Mutta kyllä siellä aika tarkkaan tiedettiin,  milloin lento lähti Vaasan lentokentältä. Lentäminen oli lyhentänyt etäisyyttä rapakon taakse ja viikkoja kestäneet laivamatkat jääneet taakse. Siskon perhe,  johon kuului myös pieni tytär Katariina, ja näin historia toisti itseään,  kun alle vuoden ikäinen matkusti vanhempiensa mukana rapakon taakse. Perhe oli viety Vaasaan piikkinokka Mossella ja sillä palasimme Kälviältä kotiin. Tunnelma muuttui taas apeaksi.

Seuraavat terveiset tulivat Amsterdamista,  siellä kun oli välilasku. Kortti oli kauan teekannun laudalla ja siihen oli kynällä merkitty hotellihuoneen ikkuna jossa he yöpyivät lentoa odotellessa.

Sitten alkoivat kirjeet kulkea ja kyllä niitä odotettiin ja kun kirje tuli aika pian, äiti vetäytyi kamarin puolelle vastausta kirjoittamaan. Valokuviakin tuli ja niille tehtiin aivan oma albumi. Kuvista jäi mieleen erilainen ympäristö ja Amerikan autot ja myöhemmin kasvava perhe ja kesämökin rakentaminen. Asuinpaikka oli ensin keski  Kanadan ranskan kielisellä alueella ja myöhemmin sieltä muutto länsirannikolle Vancouveriin muutaman tuhannen kilometrin päähän.

Kotirintamalta

Pikkuveljelle tuli takaisku kun Markin kansakoulussa opettaja Kyllikki Havia laulatti maakuntalauluja. Vuorossa oli nälkämaan laulu ja kun sen lopussa piti oikein korottaa ääntä että " raukat vain menköhöt merten taa" kävi se pikkupojan rintaan kipeää.

Kaksikymmentä vuotta oli kulunut ennen kuin sisko laskeutui Suomen kamaralle. Äiti ja Isä olivat siellä jo käyneet ja myöhemmin lennettiin rapakon yli puolin jos toisin. Matkustaminen tuli helpommaksi , kun Suomi.seura järjesti suoria lentoja Helsingistä. Synnyinmaan kehityksessä oli joskus pureksimista siskon perheellä eikä vanhojen tuttujen käyttäytymistäkään aina ymmärretty. Mutta ketäpä ja mitäpä ei ylikin kahden vuosikymmenen aika muuttaisi , kun oli kysymys vieläpä niistä suurimman muutoksen vuosikymmenistä.

Opintomatka

Viisikymmentä vuotta oli savusaunan jätösten siivoamisesta kulunut,  kun allekirjoittanut pääsi käymään rapakon takana. Siitä tuli varsinainen opintomatka,  kun näimme ja koimme paljon toisenlaista elämän menoa. Valitettavasti vain siskon mies oli jo jättänyt hyvästit sille mantereelle, mutta se jälkikasvun kiinnostus vanhempiensa synnyinmaata kohtaan ihmetytti. Juuret ovat tärkeitä vielä toisen polven suomalaisille. Meiltä ne saattavat joskus unohtua ehkä juuri siksi,  että saamme täällä asua omilla juurillamme.

Jukka Salo omilla juurillaan