Asiala, Martta Loviisa Heikintytär
N:o 12 Tiilikkala. Asiala, Martta Loviisa Heikintytär s. 14.3.1907 Toholampi, k. 7.2.1997 Fitchburg, Massachusetts. Vanhemmat Heikki Rikhard Sakrinpoika Asiala (s. 19.1.1883 Toholampi, k. 11.6.1963 Fitchburg, Massachusetts) ja Anna Josefina Sakrintytär Tiilikkala (s. 7.11.1882 Toholampi, k. 12.8.1970 Fitchburg, Massachusetts. Vihitty 3.8.1903 Fitchburg, Massachusetts)
Martta syntyi Toholammilla ainoana perheen tytöistä
Vuonna 1906 raskaana ollessaan Martan äiti Fiina matkusti Amerikasta Toholammille kahden vanhemman tyttärensä, Veran ja Ingridin kanssa. Aune Tiilikkalan kertomuksen mukaan Fiinalle ja aviomies Heikille oli tullut jonkinlaisia erimielisyyksiä, ja näin ollen vaimo halusi lähteä takaisin Suomeen - ainakin jäähdyttämään hermojaan. Matkan tuloksena Martta syntyi 14.3.1907 Suomen kansalaiseksi. Muutaman kuukauden ajan vastasyntynyt tyttö sai aistia äitinsä kotipaikan tuoksuja, ääniä ja elämänmenoa. Keskellä kauneinta kesää, 28.6., äiti haki Kokkolasta paluupassin itselleen ja tytöille. Paluumatka kulki Hangon kautta 3.7. Polaris-aluksella Englantiin, jossa vaihdettiin Ivernia-laivaan, joka lähti kohti Amerikkaa 9.7. Perille Bostoniin saavuttiin 18.7. Uuden pienen perheenjäsenen kanssa palattiin kotiin, Fitchburgin Omena Streetille.
Ihanneliiton lapsi
Asialan perhe oli melko ahkerasti mukana fitchburgilaisen työväenosaston S.S.O. Saiman järjestämässä toiminnassa, erityisesti lasten kautta. Martta oli mukana Saiman varhaisnuorisolle suunnatussa ihanneliitossa, jossa leikittiin, retkeiltiin ja kuultiin aatteen mukaista opetusta. Luultavasti monelle lapselle toiminta oli ennen kaikkea yhteistä hauskanpitoa. Kaikki kolme sisarusta ottivat osaa esimerkiksi Saiman farmilla järjestettyihin urheilukilpailuihin. Tytöt ansioituivat erityisesti uinnissa. Vuonna 1920 13-vuotias Martta on seppelöity Saiman farmilla pidetyssä urheilutapahtumassa uinnin kandidaatiksi, siskot Vera ja Ingrid saavuttivat tuolloin jo uintimaisterin arvon.
Opettajatar Asiala
Martta opiskeli Fitchburgin korkeakoulussa (high school) yliopistoon valmistelevalla kurssilla, ja valmistui toiseksi parhailla arvolauseilla vuonna 1925. Hän jatkoi sieltä suoraan normaalikoulun opettajalinjalle, josta valmistui kolmen vuoden opintojen jälkeen opettajan ammattiin vuonna 1928.
"Martha on miellyttävä, iloluontoinen J. H. S. IV:n jäsen.- hän tekee kuten hänelle on luontevinta - työskentelemällä omalla vaatimattomalla ja miellyttävällä tavallaan, jolla on saanut myös niin paljon ystäviä. Toivomme, Martta, että oppilaasi tulevat arvostamaan meidän laillamme sinun kyvykästä, rakastettavaa ja sympaattista luonnettasi - ominaisuuksia, joiden tiedämme olevan eduksi valitsemallasi uralla. - W.A.A.; Day Girls' Associaton."
Näillä sanoilla Marttaa kuvailtiin opiskelijatovereiden toimesta Fitchburg State Universityn vuoden 1928 vuosikirjassa. Martta ei kuitenkaan tiettävästi koskaan harjoittanut tätä ammattia, vaan valitsi lopulta kirjanpitäjän työn isän perheyrityksessä Asialan huonekalukaupassa.
Seitsemän viikkoa Toholammilla
Vuonna 1956 Martta on käynyt Suomessa. Hän vietti kaksi viikkoa Helsingissä, seitsemän Toholammilla ja kolme "rengasmatkoilla". Martta kertoo reissustaan 8.8.1956 päivätyssä Raivaaja-lehdessä:
"'Olen nyt palannut syntymämaastani, jonne ostin teiltä edestakaisen matkalipun viime keväänä. Matkaani olen tyytyväinen kaikin puolin ja Suomessa asuville omaisilleni ja ystävilleni olen suuressa kiitollisuuden velassa.' Noin kertoi Miss Martha Asiala, joka Kungsholmilla palanneena kävi kertomassa meille terveisiä 'vanhasta maasta'. [--] Hänen tämänkesäinen matkansa Suomeen oli ensimmäinen. - - 'Samanlaista on nuori väki Suomessa kuin täälläkin. Se rakastaa huvia, tanssia mm., pukeutuu hyvin, istuskelee ravintolassa, jotkut heistä ottavat ryypyn, mutta heissä on myös ehdottomasti raittiita henkilöitä. Ulkoilu ja urheilu ovat korkeassa kurssissa Suomen nuoren väen keskuudessa.
- - huomautanpahan vain, että elleivät vissit asiat sitoisi minua tänne Fitchburgiin, niin ostaisin teiltä heti lipun Suomeen. Toholammilla olin kunnanvaltuuston kokouksessa ja kahvintarjoilussa kunniavieraana. Erikoisesti mieleenpainuva kokemus minulla oli Oikemuksen kansakoululla Toholammilla. Kun menin sinne kutsua seuraten, niin koulun oppilaat esittivät minulle ohjelmaa noin tunnin ajan.'
- - Toholammilla hänellä (Martalla) oli koko ajan vuokra-auto käytössään, jotta sai kiertää pitäjää ja välitöntä ympäristöä mielin määrin ja tarpeen mukaan. Huomautti Miss Asiala, 'moni toholampilainen sai ensimmäisen autokyydin autossani'. Miss Asialan suunnitelmiin kuuluu mennä vuodeksi State Teachers' College'iin ja sen jälkeen hakeutua opettajaksi."
Elämän mittainen ura kirjanpitäjänä
Tiettävästi Martta ei kuitenkaan koskaan tehnyt opettajan töitä. Kirjanpito ja avustaminen isän huonekalukaupassa olivat epäilemättä hioneet Martasta ammattilaisen myös tällä alalla - hänen lähtönsä olisi merkinnyt avointa paikkaa, joka olisi ollut hankala täyttää yhtä hyvällä kandidaatilla. Martta eli saman katon alla vanhempiensa kanssa ja perheyrityksen velvollisuudet todennäköisesti näyttäytyivät akuutimpina kuin haaveet opettajan urasta.
Isän ja äidin vanhetessa päätettiin kaupan suhteen laittaa pillit pussiin. Vuoden 1956 tienoilla Martta ja vanhemmat muuttivat yhdessä Massachusettsin Ashbyyn. Martta siirtyi siskonsa, ylihoitaja Vera Perän, työpaikalle Gardner State Hospitaliin kirjanpitäjäksi. Työuran viimeiset vuodet hän vietti siellä, kunnes jäi toimesta eläkkeelle vuonna 1971. Isä Heikki kuoli 11.6.1963, ja niin Martta ja äiti Fiina jäivät asumaan kahden. Seitsemän vuoden kuluttua, 12.8.1970 myös Fiina siirtyi tuonpuoleiseen. Tytöt päättivät kunnioittaa vanhempiensa muistoa tekemällä lahjoituksen Raivaaja-lehdelle: "Mr. ja Mrs. Henry Asialan muistolle, lahjoittavat heidän tyttärensä, Vera Perä, Ingrid O'Connell ja Martha Asiala $30.00 Raivaajan toiminnan tukemiseksi." (Raivaaja, 26.1.1971).
Eläkkeelle jäätyään Martta on muuttanut Massachusettsin Ashburnhamiin. Vuonna 1974 sisko Vera kuoli, Ingrid eli vielä 8 vuotta kunnes kuoli vuonna 1982. Ingridin kuoleman aikaan tehtiin jälleen muistolahjoitus, useampi sataa dollaria Saima-yhdistyksen rakennustoimintaan. Martta piti loppuun asti lahjoitustraditiota yllä niin sukulaistensa kuin perheen vanhojen ystävien muistolle.
Vielä kerran Suomeen
Raivaaja-lehdessä 8.9.1983 on kertomus Martan ja Lillian Ericksonin (o.s. Longsjo) tekemästä yhteismatkasta Suomeen:
"Lillian Erickson ja Martha Asiala vierailivat heinäkuussa Suomessa noin kolmen viikon ajan. He menivät yhtä matkaa, mutta perille päästyään kumpikin matkusti omaan suuntaansa. - - Päivää ennen lähtöään hän (Lillian) soitti Helsingissä Lempi IkävaIkolIe joka tuli heti Lilliania ja Martha Asialaa tapaamaan Klaus Kurki hotelliin. Lempi otti viipymättä lehden käteensä ja rupesi tutkimaan mihin hän veisi nämä Amerikan vieraat ja tietäen Lillian Ericksonin olevan teatteri-ihmisen, vei heidät Töölönrannan teatteriin katsomaan Vetelys nimistä näytelmää, joka kuulemma oli erittäin hyvä. Samalla alueella oli myös hieno ravintola. Jossa nauttivat herkullisen päivällisen."
Surullinen uutinen heti artikkelin vieressä on tieto Lillian Ericksonin kuolemasta 31.8., vain muutamaa viikkoa Martan kanssa tehdyn matkan jälkeen.
Viimeiset vuodet kotikaupunki Fitchburgissa
80-luvulla Martta on muuttanut takaisin nuoruuden kaupunkiinsa. Hän kuului fitchburgilaiseen amerikansuomalaisille senioreille suunnattuun Suomalaisen Kultaisen Iän Kerhoon. Kokoontumisia pidettiin Elm Streetin lähetyskirkon tiloissa ilmeisesti suurinpiirtein viikoittain. Ne sisälsivät paitsi virallisia kokouksia kerhon asioista, myös ennen kaikkea mukavaa yhteistä ajanvietettä - tämähän oli tietenkin kerhon perimmäinen tarkoitus. Kokoontumisissa juhlistettiin jäsenten kullekin kuukaudelle sattuneita syntymäpäiviä. Vakio-ohjelma sisälsi esimerkiksi "America"- ja "Maamme"-yhteislaulut kokouksen alussa, musiikkiesityksiä ja yhteislaulua, lausuntaa sekä kahvittelua. Vaikuttaa siltä, että Martta ei koskaan todella jäänyt yksin: hän oli lapsesta asti keskeinen toimija Fitchburgin amerikansuomalaisessa yhteisössä, pidetty aktiivi, jolla oli vielä vanhuuden päivinäkin useita rakkaita ystäviä.
Martta Loviisa Asiala kuoli pitkällisen sairastamisen päätteeksi Hillcrestin hoitokodissa 7.2.1997. Hänen pyynnöstään hautajaisia ei järjestetty, ja kukkien sijaan vainajaa suositettiin muistamaan Saima-seuralle osoitetuin lahjoituksin. Martta on haudattu Fitchburgin Forest Hilliin yhdessä perheensä kanssa.