Kopsala, Juho Fredrik Matinpoika

Kopsala, Juho Fredrik s. 23.8.1850 Toholampi, k. 4.8.1928

Kopsala meni 17-vuotiaana Amerikkaan, oleskeli siellä kahdeksan vuotta.

Kotimaahan palattuaan Fredrikillä ei ollut aikomustakaan ryhtyä kauppiaaksi - hän osti alussa Haikosilta talon ja ryhtyi maanviljelijäksi.

Fredrik Kopsala toimi Toholammin kuntakokouksen puheenjohtajana 1886-1888.

Vuonna 1905 Fredrik rakensi taloonsa Toholammin ensimmäisen vesijohdon 500 metrin päässä olevasta lähteestä.

Kun Fredrikillä oli usein tapana käydä asioillaan Kokkolassa ja tuoda sieltä mm. nahkaa, naapurit pyysivät, että hän hankkisi kaupungista heille kahvia. Lopulta tavaranhankinta kasvoi niin suureksi, että Kopsala avasi vuoden 1890 vaiheilla pienen kamarikaupan, joka pian laajeni oikeaksi verokaupaksi.

Kopsala kävi joka kuukausi tukkukaupoilla Kokkolassa, silloin tällöin Vaasassa ja joskus Helsingissäkin.

Myöhemmin Lampilla alkoi kierrellä kauppamatkustajia, joihin kauppias suhtautui aluksi varsin yliolkaisesti. ”Noilta pahuuksilta ei saa edes joulurauhaakaan”, sanoi hän vaimolleen, kun eräs kauppamatkustaja tuli kerran jouluaatonaattona häiritsemään häntä kesken tärkeää kirvesvarren veistämistä.

Kopsala toimi myös jälleenmyyjänä. Kymmenkunta kauppaa osti häneltä tavaraa. Hankitusta tavaramäärästä myytiin vain noin kolmannes omalla paikkakunnalla.

Toholampilaisille Fredrik myi paljon velaksi, sillä yleinen mielipide oli, ettei sitä sopinut kieltää. Runsaasti toistakymmentä tuhatta markkaa jäi loppujen lopuksi saamatta. Velaksi myynti loppui Kopsalasta vasta osuuskaupan perustamisen jälkeen, sillä sen antamaan esimerkkiin saattoi aina vedota. Tinkimistä sen sijaan kauppias ei suvainnut. Fredrik oli kerran sanonut Särkimäelle: ”Eipä ne silakat oo siitä pienenny eikä isonnu, että antaa olla siinä”.

Kauppias Kopsala osti kyläläisiltä pääasiassa voita ja jonkin verran viljaakin. Maalaisvoin Fredrik välitti Kokkolaan. Hän hoiti myös Kopsalan osuustoiminnallista hevoskierrolla toimivaa meijeriä, joka oli Toholammin viimeisiä kylmämeijereitä. Voita lähetettiin aina Englantiin saakka!!

Fredrik osasi itse puhua ja kirjoittaa englantia ja luki paljon englanninkielistä Uutta Testamenttia.

Kinnulasta ja Kivijärveltä saakka hän osti tervaa, jolla näiden seutujen asukkaat maksoivat ostamansa tavarat. Suutarit tekivät kauppaan talvikaudet kenkiä kauppiaan antamista nahoista. Kopsalalla oli myös luujauhomylly, joka kävi ensin tuulen- ja myöhemmin vesivoimalla. Luujauhot olivat mainiota höystettä ruis- ja heinämaille.

Etenkin metsätyöt lisäsivät myyntiä runsaasti. Uittomiehille ja tukinajajille kauppias myi kyläläisten kutomia sukkia ja vakinaisen leipurinsa leipomaa leipää. Kun talvella saattoi kulkea toista sataakin tukinajajaa hevosineen, meni myös paljon heinää kaupaksi. Kauppa oli auki yökaudenkin.

Metsätyömiehiä, joita oli aina Härmästä saakka, yöpyi Kopsalassa niin runsaasti, että heitä makasi hellallakin. Suurella pannulla keitettiin kahvia aamusta iltaan. Miehet saattoivat ottaa itsekin kahvia pannusta ja laittaa kymmenpennisen viereen.

Vuosina 1910–14 oli kaupan myynti suurimmillaan, mutta maailmansodan aikana tavaramäärä väheni kolmanneksella. Vuonna 1920 kauppaliike lopetettiin.

Yksityiskauppiaat ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että pitäjässä on otettu käyttöön uusia maanviljelystyökaluja. Kylän ensimmäinen puimakone oli Fredrik Kopsalan hankkima. Se oli Ruston-merkkinen ja maksoi 5500 markkaa.

Maakauppiaat toivat myös ensimmäiset autot pitäjään. Fredrik Kopsala, Kalle Fredrik Ensso ja Aapa Sykäräinen ostivat 15.5.1914 Mercedes Benz-merkkisen kuorma-auton 16300 markalla. Auto hankittiin lähinnä rahdinajoa varten, sillä hevosmiesten taksat olivat näihin aikoihin korkeat, mutta kaiket pyhät kuljetettiin autolla huviseurueita Kivijärveä, Saarijärveä, Kannonkoskea ja Kokkolaa myöten.

Kopsala ja Ensso hankkivat v. 1923 uuden auton, jonka hinta oli 27000 mk. Se oli ”onnikka”-tyylinen T-mallin Ford. Seuraavana vuonna ostettiin 73000 markan hintainen 7-hengen Nash-merkkinen ns. ”Lampin loisto”, jonka eräs poika ajoi hirsikasaan.”

Varsin merkittävän elämäntyön suorittanut kauppias, jota yleensä kunnioitettiin rehellisen, rauhallisen ja tasaisen luonteensa takia, kuoli v. 1928.”

Tietojen lähteenä on toiminut vuonna 1961 Etelä-Pohjalaisen Osuuskunnan julkaisema Vanhaa Toholampea-teos.