Klemola, Impi Maria Antintytär

Impi ennen Kanadaan lähtöään vuonna 1926.

N:o 41 Kleemola, Pirttimäki. Klemola, Impi Maria s.18.08.1904 Toholampi k. 23.12.1951 Timmins Ontario Kanada. Vanhemmat Antti Rikhard Jaakonpoika Klemola (s. 02.12.1875) ja Maria Juhontytär Klemola os. Seppälä (s. 17.01.1875 k.07.06.1942 Toholampi. Vihitty 03.06.1894 Toholampi.)

Impi Marian (o.s. Klemola) ja Eino Koskisen hauta Timminsissa, Kanadassa.

Impi lähti elokuussa Kanadaan ollessaan tuolloin vain 22 vuoden ikäinen. Kerrotaan, että syynä Impin siirtolaiseksi lähtöön olisi ollut purkautunut kihlaus. Pitkä matka alkoi Siirtolaisuusinstituutin tietojen mukaan Hangosta Oberon-nimisellä laivalla 18.8. ensin Englantiin. Sieltä matka jatkui Liverpoolista 27.8. edelleen C. P. R- linjan suurella Montroyal-valtameriristeilijällä Kanadaan Ontarioon. Matkan päämääräksi on merkitty Levac, joka on pieni paikkakunta Sudburyn lähellä. Impin matkalipun hinnaksi oli ilmoitettu 5252 markkaa. Levackista hän jatkoi edelleen Torontoon, jossa sai työpaikan varakkaiden perheiden kotiapulaisena. Näissä perheissä työskennellessään Impi oppi taitavaksi kanadalaisen ruoan valmistajaksi. Torontosta Impi muutti 1930-luvun alussa Pohjois-Ontarioon Sudburyn lähelle puutavaraleireille, jossa hän työskenteli kokkina.

Tänä aikana hän mahdollisesti tapasi tulevan miehensä, joka toimi Sudburyssä kaivosmiehenä. Impi ja Eino Koskinen menivät naimisiin tammikuussa 1934. Kaivostoiminnan hiipuessa he muuttivat jo seuraavana vuonna Timminssin kaupunkiin Ontariossa, jossa Eino sai paikan kultakaivoksessa. Seuraavana vuonna syntyi heidän ainoa lapsensa Nancy. Timminssissä perhe asui ensin kerrostalon vuokra-asunnossa, mutta muuttivat myöhemmin omaan asuntoon.

Avioitumisensa jälkeen Impi ei enää työskennellyt kodin ulkopuolella, vaan hoiti kotia ja perheen emännän tehtäviä. Tytär Nancy on muistellut, että äitinsä tunsi itsensä aika ujoksi englanninkielisten naapureiden kanssa, koska hän ei koskaan oikein oppinut kunnolla puhumaan englantia. Toisaalta englanninkielen taito ei ollut Timminssin suomalaisyhteisössä välttämättömyyskään, koska useimmissa kaupoissa, kahviloissa ja virastoissa työskenteli suomenkieltä osaavia. Impillä oli sensijaan runsaasti ystäviä suomalaisyhteisössä. Nancy on muistellut, että kun hän tuli koulusta lounaalle, oli äidin seurana yleensä aina naapurin suomalaissyntyisiä rouvia kahvilla.

Impi osallistui myös Einon kanssa kotikaupunkinsa suomalaisen luterilaiskirkon toimintaan. Kaupungissa oli myös oma Suomi-Talo jossa järjestettiin ympäri vuoden erilaista toimintaa kuten näytelmiä, konsertteja erilaisia tanssiais- ja juhlatilaisuuksia. Etenkin silloin Impi ja Eino olivat katsomossa, kun Nancyn voimisteluryhmä esiintyi tilaisuuden ohjelmassa.

Nancy on muistellut myös sitä, että sotien aikana hänen vanhempansa olivat aktiivisesti yhteydessä Suomessa asuviin sukulaisiinsa. He lähettivät koti-Suomeen Toholammille usein paketteja, joiden osoitteiden kirjoittaminen kuului aina Nancyn tehtäviin. Nancyn muistoissa heidän perhe-elämänsä oli lapsuus ja nuoruusvuosina tasapainoista ja onnellista. Lapsuuden muistoihin kuuluivat myös äidin tekemät herkulliset suomalaispullat, jollaisia kukaan muu ei koko seudulla osannut tehdä. Etenkin syntymäpäiviä ja muita juhlatilaisuuksia varten Impi tapasi leipoa suuren pyöreän juhlapullan, joka antoi tilaisuudelle oman juhlavan leimansa.

Perheen onnellinen aika loppui kuitenkin Impin osalta liian varhain, kun hän sairastui syöpään ja kuoli jouluaaton aattona vuonna 1951 vain 47 vuoden ikäisenä. Nancy oli tuolloin 15 vuoden ikäinen. Impin kuoleman jälkeen Eino jatkoi työtään kultakaivoksessa 65 vuoden ikään saakka vuoteen 1969. Hän muutti myöhemmin yli 80-vuotiaana Torontoon tyttärensä perheen luo, jossa hän eli aina 93-vuotiaaksi.