Oravala, Amanda Fredrika Juhontytär

Siirtolaisuusarkistosta
Versio hetkellä 30. marraskuuta 2025 kello 22.31 – tehnyt Hankeadmin (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amanda Fredrika Oravala ja puoliso Aadolf Heikinpoika Mikkonen.

N:o 29 Oravala. Oravala, Amanda Fredrika Juhontytär s. 29.5.1870 Toholampi k. 18.12.1934 Toholampi. Vanhemmat Juho Jaakko Mikonpoika Oravala (s. 20.5.1841 Toholampi) ja Marjaana Erkintytär Hirvikoski (s. 27.2.1846 Toholampi. Vihitty 25.10.1868 Toholammilla) 

- Puoliso Aadolf Heikinpoika Mikkonen s. 30.10.1864 Paltamo, k. 7.10.1943 Toholampi. Vihitty 29.5.1894 Fitchburgissa, Massachusetts.

Kotiapulaiseksi Fitchburgiin, vaimona ja äitinä takaisin Oravalaan

Amanda lähti 22-vuotiaana 1892 Amerikkaan toimien kotiapulaisena (domestic) Fitchburgissa. Siellä hän tapasi tulevan miehensä Adolf Mikkosen, joka oli kotoisin Paltamosta. Adolf oli ammatiltaan puuseppä. Heidät vihittiin 29.5.1894. Kaksi vanhinta lasta syntyivät Amerikassa; Väinö v.1895 ja Ilma 1896.  

Vuonna 1897 he palasivat suvun kertoman mukaan Amandan koti-ikävän vuoksi takaisin Suomeen. He tulivat Oulunseudun kautta Toholammille Oravalan kylälle, jossa tien toisella puolella sijaitsi Amandan vanhempien koti. Perheessä oli yhteensä 7 lasta ja Adolf toimi myös Toholammilla puuseppänä Amandan hoitaessa perhettä. Toholammin Oravalassa he olivat koko loppuelämänsä.  

Adolf on hänelle myönnetyn 5 kk passitietojen mukaan vielä v.1899 käynyt uudelleen Pohjois-Amerikassa.  

Amanda kuoli v.1934 ja Adolf v.1943.  

Heidän kotinsa, 1800-luvulla rakennettu talo, on edelleenkin Amandan ja Adolfin pojantyttären perheen kesäkotina.

Vasemmalla puoliso Aadolf Mikkonen, Väinö, Amanda itse, Ilma, Hanna ja Lempi. Edessä Ahti ja Anna.
Aadolf Mikkosen Amerikasta 1900-luvun taitteessa tuomat käsisahat. Sahat ovat Liisa ja Seppo Junttilan kesäasunnolla Toholammin Oravalassa.
Teksti: Liisa Junttila

Linkit

Geni: Amanda Fredrika Mikkonen (Oravala)

Tieto Amerikassa vihkimisestä v. 1895 ja lasten syntymästä siellä v. 1895 ja 1896 Arto Hautalan Lampin Lestin suvut-teoksessa s. 255, Hietala nro 32.