Laitala, Tauno Jalmari Sakrinpoika
N:o 7 Laitala. Laitala, Tauno Jalmari Sakrinpoika s. 14.2.1898 Toholampi, k. 23.8.1955 Toholampi. Vanhemmat Sakri Juhonpoika Laitala (s. 23.3.1847 Toholampi, k. 11.1.1913 Toholampi) ja Kreeta Johanna Maijaliisantytär Ojuva (s. 16.9.1856 Kannus, k. 24.4.1944 Toholampi. Vihitty 3.1.1876 Toholammilla)
- Puoliso Martta Johanna Erkintytär Järvenoja s. 9.3.1905 Toholampi, k. 30.3.1998 Toholampi. Vihitty 18.6.1933 Toholammilla.
Muut perheenjäsenet kokoelmassa
Sisarukset
Laitala, Juho Alarik Sakrinpoika
Laitala, Konstantin Leander Sakrinpoika
Ainoa Laitalan sisaruksista, joka palasi Suomeen
Useat Tauno Jalmarin sisarukset ovat lähteneet Amerikkaan – ainakin Juho Alarik (s. 1877), Maija Josefiina (s. 1880, kuoli synnytykseen Amerikassa 1904), Konstantin Leander (s. 1887) ja Fredrik William (s. 1892, kuoli Amerikassa 1918).
Tauno oli Toholammin alapään työväenyhdistyksen ensimmäisiä jäseniä ja pitkäaikainen aktiivi, toimi mm. sihteerinä ja huvitoimikunnassa.
Törmäys matkalla Amerikkaan
Tauno matkusti Amerikkaan vuonna 1923. Hänen ja toholampilaisen ystävä Antti Rinteen matkalla Liverpoolista Bostoniin tapahtui kesken kaiken onnettomuus, josta Tauno on kirjoittanut paikan päältä Liverpoolista Raivaaja-lehteen 4.10.1923:
”Heti satamasta lähdettyä oli niin kovasti sumua, ettei voinut mitenkään erottaa 50 metriä edemmäksi. Laivan sumusireeni puhalsi yhtenään pienien väliaikojen perästä.
Allekirjoittanut mitään aavistamatta klo 9.30 tienoilla oli kylpemässä tyytyväisenä ja huoletonna kolmannen luokan moitteettomassa kuhneammeessa, josta palasin reippaana ja virkeänä seurusteluhuoneeseen, jossa liityin peliseuraan erään toverini Antti Rinteen mennessä tilalleni kylpemään.
Tuskin olimme pelanneet 15 minuuttia, kun laivamme sai oikeaan sivustaan ankaran sysäyksen, jonkun sekunnin kuluttua toisen vähän heikomman. Heti syntyi sanoin kuvaamaton hämminki laivalla. Kaikki matkustajat ryntäsivät kiireesti käytävälle ja hytteihinsä ottamaan siellä olleet pelastusrenkaat ja saman tien kiireimmän kautta kannelle. Allekirjoittanutkin, kun ei pitänyt erityistä kiirettä hyttiinsä menolla, joutui jo hyteistään paluumatkalla olevaan ihmistulvaan ja saman tien kuin lennossa kannelle, joka kihisi ihan täynnä epätoivosta huutavia ihmisiä.
Vihdoin onnistuttuani pääsemään eroon kuljettajistani pääsin palaamaan hyttiini, jonne matkalla tapasin pesuruuman oven raosta ihan alasti olevan toverini, joka ihmetellen minulta tiedusti, minkä vuoksi matkustajat huutavat noin hirveästi? Kehoitin häntä kiireimmin jouduttamaan itseään kannelle pelastusvyö mukanaan ellei tahdo jatkaa kylpyään kylmässä meressä.
Kerettyäni hyttini läheisyyteen tunnustan, että otin asian vakavalta kannalta, sillä minun ja joidekin naapurieni hytit olivat melkein säpäleinä, vettä lainehti lattialla, joka kuitenkin oli tullut vain katkenneista laivan vesijohtoputkista. En joutanut lähemmin tarkastamaan kuinka suuri vaara meitä oikeastaan uhkasi. Sieppasin vain hyttini lattialle vuoteiden sekaan pudonneet 2 pelastusrengasta, heittäen niistä toisen pesuhytin oven eteen toveriani varten.
Heti yhteenajon jälkeen ohjasi miehistö laivamme läheisimmälle matalikolle. Laivamiehistö ja päällystö, päästyään selvyyteen laivan kärsimästä vauriosta, alkoivat rauhoittelemaan matkustajia ja tyyntyivätkin nämä vähitellen.
Illalla saimme tietää, että olemme matkalla takaisin Liverpooliin, jonne sitten saavuimmekin klo 8 aamulla..”
Mitään ei siis onneksi sattunut, mutta dramatiikkaa ei matkasta puuttunut. Amerikkaa kohti jatkettiin 6.10.1923 Liverpoolista saman laivayhtiön Caronia-laivalla, jolloin Tauno ja Antti pääsivät perille.
Työväenliikkeen oppia Amerikasta
Kuten arvata saattaa, Tauno osallistui työväenyhdistysten toimintaan myös Amerikan puolella. Hän asui Vermontissa ja työskenteli veljensä Konstan maatilalla. Tauno oli ainoa Amerikkaan lähteneistä sisaruksistaan, joka palasi Suomeen.
Hän asui Amerikassa muutaman vuoden ja palasi Suomeen ilmeisesti 30-luvun alussa. Tauno avioitui Martta Johanna Järvenojan kanssa 18.6.1933. He saivat kaksi lasta, Leon ja Liisan.