Janne Klemolan Australian-matkapäiväkirja 1925-1927
Janne Klemola oli syntynyt vuonna 1889 Kleemolan kylän Antintalossa 11-lapsiseen sisarussarjaan. Hänen kotitilansa oli monipuolinen maatalousyritys, jossa oli runsaat 20 lehmää sekä sikoja ja lampaita. Tilalla oli myös mylly, saha ja kanttisirkkeli, joiden parissa työnteko kuului Jannen elämään jo nuoresta pojasta lähtien.
Janne avioitui vuonna 1911 Helmi Koskelan kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta, kolme tyttöä ja neljä poikaa. Janne oli käynyt kirjanpitokurssin Tuusulassa. Perhe asui Oravalassa Luoman talossa. Etevänä ja toimellisena maanviljelijänä tunnettu Janne valittiin moniin kunnallisiin luottamustehtäviin. Jannella oli lankonsa Ilmari Koskelan kanssa yhteisenä pitäjän ensimmäinen traktori. Myös henkilöauton, Fordin hän hankki ensimmäisten joukossa Toholammilla.
Janne lähti vuonna 1925 Australiaan ja palasi sieltä runsaan kahden vuoden kuluttua takaisin vuonna 1927. Matkakokemuksistaan hän oli kirjoittanut päiväkirjaa. Niihin sisältyi myös monenlaisia taulukoita omasta taloudenhoidosta.
80-vuotiaana Janne luovutti vuonna 1970 matkapäiväkirjansa Turun yliopiston historian laitokselle. Jannen pojanpoika Jouni Klemola sai tietää päiväkirjoista ja alkoi etsiä niitä. Monien kyselyjen jälkeen hän löysi ne yliopiston historian laitoksen arkistosta. Päiväkirjojen laajuus oli 60 käsin kirjoitettua sivua tekstiä. Jouni Klemola ja Kari Klemola, Jannen serkun Kallen pojanpoika tekivät merkittävän työn ja kirjoittivat Jannen päiväkirjat puhtaiksi.
Jannen päiväkirjat kertovat kiehtovalla tavalla niistä tapahtumista, joita kieltä taitamattomat Keski-Pohjanmaan nuoret miehet joutuivat kokemaan pitkällä edestakaisella laivamatkallaan toiselle puolelle maapalloa.
Janne muutti perheineen vuonna 1929 Hattulan Parolaan. Jannen ja Helmin avioliittoa kesti 67 vuotta. Helmi kuoli 1977 ja Janne 1983 94 vuoden iässä. Jouni ja Kari Klemola luovuttivat päiväkirjoista yhdet kopioidut ja puhtaaksi kirjoitetut kappaleet Pajamäen pitäjätaloon.
Muutamia katkelmia Jannen päiväkirjasta:
”Ilmat olivat kauniit ja aika lämpöiset, sillä nyt oltiin taasen menossa päiväntasaajalle päin. Saavuttiin Brisbaneen 6 päivän aamulla. Tämä on kaunis kaupungi. Laiva ui jokea sisään koko pitkälle. Kaupunki on pois meren rannasta, joki varsi on kaunista ja hedelmällistä. Hetelmä farmeja on paljon. Nyt meidän on poistuttava pois tästä kodistamme Ormuksesta, jossa olimme olleet 45 päivää, joka oli meidät tuonut läpi suurten merten ja myrskyin aivan onnellisesti.”
”18 päivänä läksin Mirrivinniin (kyyti 9 sillinkiä 70) Saksan ja Kinnusen kanssa katselemaan Toholampin poikia, jossa he olivat. Pojat olivat juuri päivällisellä paraakissaan, kuin menimme. Vein heille nyt suulliset terveiset kotiseudulta ja omaisilta. Tuntui oudoilta sellaiset asuinsijat, sillä nehän on kuin Suomessa metsäpirtit, vaan ei lattiaa eikä paljo seiniäkään. Mutta kun sitä kaikkeen ihminen tottuu eikä sitä sitten osaa parempaa kaivata”
”Läksin taasen uudelleen Flinkin kanssa Cairnsiin ja Hamletowniin toukok. 4 pnä, sillä täältä meidän piti saada känki (työporukka) paikka, mutta tuloksetta. Kaustisen pojat olivat jo kerenneet ottaa. Joten toiveet viimeisetkin oli menneet. Seuraavana päivänä palasimme alakuloisin mielin takaisin viemään tätä surusanomaa toisille, miten se nyt kävi.”
”Mirrivinnissä taasen joitain päiviä makoiltua läksimme Hamlestoniin känkikirjoitukseen, toivossa jos sattuis johonkin kängiin pääsehen. Tämä tapahtui 11 päivä Toukok. Meitä läksi Hassinen, Sillanpää, Koskela ja allekirjoittanut. Sillanpäällä ja Hassisella oli onni päästä kängiin sinne. Täällä Karhula sai tietää, että Vuokkerin Farmille Meeravaan pääsee yksi karpenteri (puuseppä) ja hän esitti, että menisin, johon suostuin sillä olinhan vähän tottunut jo puutöihin. Toukokuun 13 pnä menin Meeravaan, jossa työn aloin heti seuraavana päivänä. Täällä oli ennestään töissä Ville Uusitalo ja Antti Hilli ja keininhakkuulle oli poistuneet Erkkilä ja Pahikainen, joiden tilalle minä pääsin.”
”Tulin Tullyyn 18 päivä tammikuuta, jossa pääsin töihin hotellirakennukselle 19 päivänä. Täällä oli ennestään töissä Saksa ja Kinnunen. Olimme kortteeria Touklaksen Poortihoussissa (vuokratalossa), jossa maksoi viikon poorti 35 sillinkiä. Seuraavalla viikolla, siis 25 päivänä tuli neljäs Suomalainen Flinkki töihin samalle rakennukselle ja kortteeria samaan Poortitaloon.
Helmikuunt 26 pnä tuli kuusi Suomalaista lisää samalle työmaalle, nimittäin Oravala, Kari, Tilus, Puumola, Hilli ja Tarkkinen.
Allekirjoittanut osti Flinkin kanssa 1 pnä maaliskuuta teltan, maksoi siitä p 2.12 ja sijoitti sen kahden puron haaraan, josta syystä annoimme tälle uudelle kodille nimen Haarala. Vuoro päivä oli aina kokki vuoro, kumpanenkin parautensa koetti saada mitä maukkain ruoka. Sateli väliin öisin ja vieläpä päivisinkin, mutta telttamme piti hyvin, mutta vaatteet tahto homehtua, kuin ei saanut kuivaksi ja teltta kävi ummehtuneeksi ja vähän homehtu. Petit tehtiin kahdesta säkistä, seipäät läpi ja niin oli peti valmis, oli vähän liian soukka vaan siinä sitä monet kauniit unet koti Suomesta nähtiin.
Lauvantaina 27 pnä maaliskuuta tein suursiivouksen ja korjauksen. Petiin hain kriikin (puron) varrelta heiniä täytteeksi, ettei olis niin kuopalla ja muutoinkin tuulletin vuoje vaatteet, joissa oli turkkini alustana ja filtti peitteenä ja ryysyjä pään alla.
Flinkki läksi puotiin ostoksille, minä jäin keittämään riisiryynipuuroa, mutta ei oikein luonestanut. panin liian vähän ryynejä, joten jouvuin lisäämään, ennen kuin tuli puuro ja paloi vielä pohjaan, mutta hyvinhän se vaan suilas kuin keitettiin rusinasoppa vielä päälle ja siihen paljo sokeria, että se oli makoista.”
”On syyskuun 25. päivä siis lauvantai ilta, kuin jatkan tätä sepustusta. Keiniä olen kaatanut joka päivä, tervennä olen ollut, satanut on jo kolme viikkoa joka päivä. Vaatteet on märkänä aamusta iltaan asti. Aamulla saa heti vetää ikinä kuin ylös nousee ja puuron syö märät ryysyt päälleen, joka ei ole mitään lystiä.”
”Tilin sain tammikuun 16 pvä 1927. Suomea kohten läksin Cairnsista 18 pnä. Meitä läksi yhteksän miestä, joista kaksi oli aikeissa mennä Kanataan. Aamulla kl. 7.35 asemalla meitä oli hyvästelemässä useita suomalaisia, jotka jäivät kaihomielin katselemaan.”
”Perjantaina 11 pvä kl 10. lähdettiin Sitneystä. Meri oli tyyni ja ilma kaunis. Lauvantaina kl. 2 päivällä alkoi tuulemaan. Parin tunnin kuluttua oli jo meri täydessä käynnissä. Laivamme keinu kuin lastu veden pinnalla. Ruoka ei enää maistunut. Kaikki mitä söin tuli heti takaisin.”
”10 päivä maaliskuuta siis torstai. Siinain vuoret sivuutettiin kl. 10 aamulla. Suetsille saavuttiin kl. 2 päivällä. Laivamme ankkuroitti ulos merelle, jonne saapui heti kymmeniä vene lasteja koorluin kauppiaita, joten oltiin kuin markkinoilla. Laivamme lähti kanavalle kl. 5 illalla.”
”14 päivä maanantai valkeni sisältörikkaana näkemisen puolesta. Kl. 10 aamulla alkoi näkyä Etnan tulivuoren huippua. Se näkyi noin 100 kilometrin päähän. Piaan alkoi näkyä Italian rantoja, ovat korkea vuorisia, aivan puuttomia. Alaalla meren rannalla oli yleensä tiuha asutus ja kaupunkeja useita. Samoin oli Sisilian puoli, näitä eroitti noin 3 kilometrin levyinen salmi. Näytti siltä, että kyllä asutukseen on otettu kaikki mahdolliset viljelykseen soveltuvat paikat.”
”16 päivä keskiviikko oli kauneempi. Saavuttiin Marseilleen kl. 2 päivällä.”
”Matka Marseilesta Berliiniin oli tiketein mukaan 3420 km ja kesti ajaa vaan 34 tuntia.”
”20 päivä maaliskuuta siis pyhä. Uni maistui hyvin, sillä edellisen yön olin valvonut istuen junan pengillä. Aamulla kl. 9 heräsin. Toveri Antti Isotalon sanoessa, että kl. on jo 9, eikö nousta. Asuin hänen kanssaan samassa huoneessa. Kahvit juotua läksimme katselemaan museota, jossa aika luiskahti kl 3meen. Illalla läksimme eläviin kuviin ja sitten taas levolle.”
”25 päivä Pitkäperjantai. Läksimme Tallinnasta kl 12 päivällä Boseiton nimisellä laivalla. Kyyti Helsinkiin maksoi 250 Smrk. Jään murtaja oli tuomasa meitä puoliväliin, jossa Sampo tuli vastaamme. Oli kaunista katsella kuin neljä laivaa perätysten kulki samaa uomaa. Helsinkiin saavuimma kl. 8 illalla.”
”26 päivä lauvantai. Läksimme Helsingistä kl. 8.50 illalla viimeiselle junamatkalle. 27 päivä saavuimme Kokkolaan, jossa matkatoverit hyvästelin ja tapasin siinä tuttuja, joilta sain kuulla kotiasioista. Kotiin saavuin kl. 6 illalla, jossa vasta ilo alkoi ja niitä elämän haaveiluita sai ruveta toteuttamaan.”
Toholammilla Luomalla 28.3.27
Janne