Laitala, Maija: Ray Kaattari
Toholampi
Taivaanrannalla pilvetodottaen kukin vuoroaan
siepatakseen auringolta hohtavan purppuraviitan
johon kietoutua.
Nukkuvan silmiltä tuo värileikki piiloon jäävaan hän, ken mietiskellen istuu silmin avoimin
tuon kaiken mieleensä siirtää
- myös tuoksut kukkien.
Nyt joki hiljaisena lepääjälkeen päivän vaelluksen, työn
odottaen saadun lasikenkää yön.
Ei vire tuulen särje pintaa veen
on liikkumatta lehdet koivun.
Männyt, vartijoina seisten hiljalleen
kuvastaen taivaan sineen kesäyön.
Yks säde ruusuinen
leikkaa sinen hiljaisen
todistaakseen tuon kauneuden ikuisen.
Toholammilla Kaattarin kylällä kesäyönä 1998Ray Kaattari
(englanninkielisestä runosta kääntänyt Martti Malinen)
Tämän vuosisadan alkupuoliskolla Amerikan siirtolaisiksi lähteneiden joukossa oli myös Fredrik ja Matilda Kaattarin poikia ja tyttäriä Toholammin Kaattarilta. Heistä moni palasi muutaman vuoden kuluttua takaisin Kaattarille. Jotkut kuitenkin jäivät asumaan eliniäkseen eri puolille Yhdysvaltoja ja Kanadaa.
Meren taakse jääneiden joukkoon kuului myös nuorin veljeksistä Oiva Kaattari, joka asettui asumaan Kanadaan Garsoniin lähelle Sudburya, suomalaisten "Supperia". Sinne hän myöhemmin perusti perheen ja siellä hän kuoli 1950-luvulla.
Hänen vanhin poikansa Ray vieraili ensimmäistä kertaa kesällä 1998 Kaattarilla. Syksyllä hän lähetti meille Suomen sukulaisilleen runojaan ja muistiinpanojaan, jotka kertovat, mitä hän tunsi tutustuessaan isänsä kotikylään ja siellä asuviin sukulaisiin. Jouluna kokoonnuimme lukemaan niitä, ja meitä kosketti hänen syvä kauneudentajunsa ja ihailunsa Kaattarin maisemia, Lestijokea ja Kirkkojärveä kohtaan.
Ja totta! Näin mekin tunnemme kesäyönä auringonlaskun aikaan Kirkkojärventiellä: "Lestijoki, sinä olet ihmeellinen joki. Olet niin tyyni, ja niin punainen. Voisiko heitetty kivikään rikkoa sinun lumoustasi?"
Artikkelin lehteen kirjoittanut Maija Laitala vuonna 1999.