Siirtolainen 24.4.1900: Toholammilta kirjoitetaan
Kirjoitus julkaistu Siirtolainen-lehdessä 24.4.1900.
Toholammilta kirjoitetaan U.S:lle:
Tuskin ne hyvät ihmiset, jotka tänä kovana aikana ovat valmistelleet ja lähettäneet vaatteita köyhille lapsille, tietävät kuinka suurta iloa he ovat moneen mökkiin saattaneet. Tässä esimerkkinä eräs tositapaus. - Toholammin pitäjässä asuu köyhä pariskunt mökkipahasessa viiden lapsen kanssa, joista vanhin on 10-vuotias ja nuorin syntyi tänä talvena. Elleivät naapurit olisi niin paljon auttaneet, olisi jo nälkäkuolema aikaa tullut. Äiti on koettanut kerjuulla saada hengen pitimeksi mitä isän niukasta palkasta ei riittänyt.
Mutta lapset ovat tuskin koko talvena päässeet ulos mökistään vaatteiden puutteessa. Niin saapui tässä luonaan hätäapuvaatteita. Tällekin perheelle tuli täydelliset vaatteet kaikille lapsille. - Myöhään illalla kantoi isä kotiin koko suuren säkillisen. Lapset olivat jo nukkuneet. Mutta mikä ihmettely aamulla, kun kaikilla oli paidasta asti ihan uudet vaatteet! Siinä oli naurua suussa ja kyyneltä silmässä. Isää käytiin syleilemässä ja suutelemassa.
Kun isä selitti, ettei hän ollutkaan niitä antanut lapsille, vaan että Jumala oli ne lähettänyt, loisti pikku Vihtorin silmä kirkkaasti, kun hän lausui: "Mutta jos minä näkisin sen Jumalan, niin kyllä minä pitäisin sen niin, niin hyvänä, minä oikein halaisin ja suutelisin Jumalaa". Mutta pikku Helmi ei malttanut panna ensi päivänä uusia kauniita kenkiään jalkaansa ollenkaan, vaan kantoi niitä kädessään koko päivän. Vasta myöhäiseen muistui lapsille ruokakin mieleen.
Olkoon tämä kerrottu iloksi ja kehoitukseksi jalomielisille lahjoittajille. Köyhän kansan lapset enimmin kärsivätkin vaatteiden puutteesta. Erittäin hyvä asia, että onkin hätäaputoimia kohdistettu tähän.