Raivaaja 22.12.1949: Herman Oikemus täyttää 75 vuotta
Kirjoitus julkaistu Raivaaja-lehdessä 22.12.1949, digitoija Raivaaja Foundation, Inc. Juttu katsottavissa täältä
Herman Oikemus täyttää 75 vuotta
Kun gardnerilainen Juho Herman Oikemus tuli toimitaloomme asioilleen, niin huomautimme hänelle, että olimme kuulleet hänen täyttävän 75 vuotta uudenvuoden aattona. "Sellaista olen itsekin kuullut", Herman huomautti, mutta samalla kiirehti selittämään, että hänen syntymäpäiväänsä on siirretty viikolla. "Minähän täytän 75 vuotta jo joulunaattona", toveri Oikemus korjaavasti hoksautti, ettei hänen elämäntarinaansa jäisi virhettä. Kun näin oli päästy puheen alkuun, niin alettiin tiedustella miehen syntymäpaikkaa, siirtymistä tähän maahan ja paljon muutakin.
"Minähän synnyin Oikemuksen kylässä, Toholammilla, Suomessa", Herman lausui, karisti tuhkan havanastaan pöydällämme olevaan rasiaan (jotkut karistavat pöydälle) ja jatkoi kertomustaan: "Vuonna 1892, jolloin olin 18 täyttänyt, tulin New Yorkiin, josta pian siirryin Gardneriin, jossa olenkin asunut kaiken aikaa, lukuunottamatta kuutta vuotta lännellä ja kahdeksaa vuotta Fitchburgissa. Viisikymmentäseitsemän vuotta siis jo olen tallannut tämän uuden kotimaani kamaraa."
Kertokaapa yksityiskohtia elämästänne, pyysimme.
"Elämäni latu on ollut hyvin tasaista, joten se tuskin ketään kiinnostaa, mutta kun nyt paljon puhutaan Amerikan suomalaisten historiasta, niin voinhan huomauttaa, että olin perustamassa Gardnerin suomalaista sosialistiosastoa vuonna 1903 ja siitä saakka olen mukana ollut työväenliikkeessä, niin unionistisessa kuin poliittisessakin. Gardnerin osastossa, joka on kuulunut Amerikan Suomalaiseen Kansanvallan Liittoon siitä saakka kun uusia järjestelyjä työväenliikkeessä tapahtuneitten hajaannusten takia jouduttiin tekemään, olen hoitanut erinäisiä luottotehtäviä ja nytkin kuulun sen johtokuntaan. Silloin, kun Raivaaja perustettiin, kiertelin kolme viikkoa omilla kustannuksillani hankkimassa lehdelle tilaajia. Raivaajan johtokunnassa olen ollut useina eri aikoina ja nyt yhtämittaisesti monia vuosia. Kerran olin järjestömme idän piirin puhujana noin vuoden ajan. Satunnaisia puheita tietysti olen pitänyt pitkin ikääni erilaisissa tilaisuuksissa: illanvietoissa ja juhlissa, häissä ja hautajaisissa, tupaantuliaisissa j.n.e.
Mutta Tehän muistaaksemme olette ollut eräinä ajankohtina osuusliikkeittenkin palveluksessa, huomautimme. "Kyllä. Gardnerin osuuskauppaa hoidin vv. 1906-1912 ja sen jälkeen olin myyjänä Fitchburgin osuuskaupan Mechanickadun myymälässä."
Kun toveri Oikemus vielä oli kertonut laajasti oloista ennen vuosisadanvaihetta ja polttanut sikarinsa niin lyhyeksi, että hän katsoi parhaaksi laskea tähteen tuhkarasiaan, niin kysyimme hänen mielipidettään nykyisestä tilanteesta maailmassa. "Maailma on nyt niin rikkinäinen, että onpa hyvin vaikea yrittää ennustella mitä lähiaika mukanaan tuo. Olen vakuuttunut, että rauha kyllä saadaan maailmaan, mutta ennen lopullista ja kestävää rauhaa saatettaisiin joutua ikäviin kokemuksiin. Nythän kaikkialla varustaudutaan. Kansat eivät luota toisiinsa ja moni kansa on rikkinäinen sisäisesti. Kaikki tietenkin toivovat, ettei sotaa syttyisi ja eräillä tahoilla vakuutetaan, että sota voidaankin välttää, mutta minä vaikenen ja pidän vain sormiani ristissä. Tietysti hyvää tahtoa on maailmassa, mutta on olemassa myös sellaisia taloudellisia ja poliittisia tekijöitä, jotka ovat hyvää tahtoa voimakkaampia."
Nyt vielä tahtoisimme kuulla jotain perheestänne, huomautimme jo palttoonsa nappeja kiinnipanevalle, lähtövalmiille vieraallemme. "Puolisoni, entinen Ida Silverberg - hänkin toholampilainen - kuoli noin 10 vuotta sitten. Viidestä lapsestamme kaksi poikaa ja kaksi tyttöä elää." Tämän jälkeen puristettiin uranuurtajan kättä ja toivotettiin hänelle terveyttä ja onnea.