Amerikan Suometar 6.10.1917: Miten siirtolaiset palasivat entiseen kotimaahansa?
Seuraava kirjoitus on julkaistu Amerikan Suometar-lehdessä 6.10.1917.
Miten siirtolaiset palasivat entiseen kotimaahansa?
Eräs Suomen Toholampilainen kirjoittaa:
Sattumalta jouduin käymään Kannuksen asemalla siihen aikaan kun siirtolaisjuna saapui asemalle. Siirtolaisia oli junassa 500 henkeä. Vaunujen puutteessa oli naisia ja lapsia varten ainoastaan 3 matkustajavaunua kiinnitetty veturin perään, loput 15 vaunua olivat tavaravaunuja sullottuna täyteen siirtolaisia. Heti junan pysähdyttyä asemalle, virtasi vaunuista väkeä asemasillalle kysellen mistä saisi ostaa ruokaa.
Keittoruokaa oli kyllä vähän saatavana asemaravintolassa, mutta se ei riittänyt kymmenelle osallekaan. Turhaa juoksentelivat kansalaisemme puodista puotiin, saadakseen jotain suuhunsa. Se vähä mitä puodeissa olisi ollut, ei ollut saatavissa ilman "leipäkorttia". Limonaadia ja pullokaljaa riitti pienelle osalle janon sammuttamiseen: ne olivat korttijärjestelmän ulkopuolella. Menin matkustajavaunuihin jossa vaimot ja lapset olivat. Kyselin Amerikan kuulumisia. Ne eivät olleet kovinkaan pöyristyttäviä, lukuunottamatta miesten ottoa sotarintamaan. Lähtiessä sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Siellä vielä puheitten mukaan saapi rahalla ruokaa: täällä ei ole entisellekään väelle tarpeeksi - vielä vähemmin kun kymmenin tuhansiin nousee palaavien siirtolaisten luku, ellei näet numeroita ole muutettu. Matkustajat eivät olleet saaneet ruokaa suuhunsa sitten kuin Kristianiassa. Siis olivat saaneet matkustaa monta vuorokautta nälissään. Eivät olleet koko Ruotsinmaan läpi matkustaessaan saaneet ostaa palaakaan ruokaa suuhunsa. Naiset ja lapset itkivät ja valittivat.
Halla on vikuuttanut viljan monessa paikassa maatamme, sekä paikka paikoin tehnyt aivan kelpaamattomaksi ihmisten syödä. Samoin on paikoin perunamaat mustana multana. Näyttää, että kansamme tuomio on luettu. Yleisesti on jo työttömyyttä ja eripuraisuutta. Leipä-annos, jonka valtion on myöntänyt henkilöä kohti, on riittämätön kun ei ole muuta saatavana leivän jatkeeksi.
Lakot ovat nykyään jokapäiväisiä. Amerikassa on tavara noussut puolella; täällä 5-10 kertaisesti, että ei näytä rahalla enää olevankaan arvoa. Monessa paikassa maatamme syödään pettua. Tauti ja nälkä tekee tehtävänsä.
Lopetettuani keskustelun kanssaan, olivat kaikki sitä mieltä että pitäisi päästä takaisin, jos siihen on enää mahdollisuus ja pyysivät minua tervehtimään teitä Amerikan suomalaiset, että on viisainta pysyä paikallaan sellaisten, joilla on ruokaa ja työtä.
- C. U.