Nikunen, Vilpas Sefaniaanpoika
N:o 20 Nikunen. Nikunen, Vilpas Sefaniaanpoika s. 12.5.1886 Toholampi, k. 25.11.1972. Vanhemmat Sefanias Matinpoika Nikunen (s. 29.1.1841 Toholampi, k. 27.5.1899) ja Maija Liisa Matintytär Junkala (s. 2.3.1848 Toholampi, k. 4.7.1923. Vihitty 28.12.1868 Kannus)
- 1. puoliso Helga s. 1895.
- 2. puoliso Hilma Antintytär Tullila s. 16.4.1897 Lappajärvi.
Veli Sefanias kutsui Amerikkaan
Vilpas (nimi on välillä muodossa Wilpas) oli matkaan lähtiessään 19-vuotias. Passin hän oli saanut 3.2.1905. Hän lähti Hangosta Polaris-laivalla 24.2.1905 ja määränpääksi oli merkitty Maynard MA eli Massachusetts. Lähtö Liverpoolista Englannista oli 14.2. ja Cunard-linjan laiva Ivernia. Matkan hinnaksi oli merkitty 22 USD. Laivan asiakirjoissa ystäväksi mainitaan Sefanias Nikunen. Maahantuloviranomaisen asiakirjassa määrittely on tarkennettu veljeksi. Vastaanottajasarakkeeseen on kirjattu lisäksi: Box 709 Maynard Mass. Tämä on ilmeisesti osoite eli hän on asunut tuolloin Massachusettsissa, jossa tuolloin oli muitakin suomalaisia. Tämä merkinnee sitä, että Sefanias oli lähettänyt kutsun ja siten takasi oleskeluajan kustannukset.
Etelä-Dakotan Brown Countyn vuoden 1910 väestönlaskentatiedoissa on Wilpas Nikunen. Hän on 24-vuotias. Perhesuhteita kokevaan sarakkeen kohtaan on merkitty ”employee” eli työntekijä, kieleksi suomi ja ammatiksi farmlaborer eli maataloustyöntekijä. Hänet on merkitty John A ja Hilma Nixonin vuokralaiseksi. Tämä oli Oskari-veljen vaimon Hiljan veli. Oletetaan, että Oskari on tätä kautta tavannut tulevan vaimonsa.
Vilppaan asuinpaikoista ei ole tietoa. Saattaa olla, että hän on asunut jossain vaiheessa Wyomingissa. Siitä antaa viitteitä Siirtolaisuusinsituutin tiedoista löytynyt Työmiehessä ollut ilmoitus lakkolaisten tukemisesta. Otsikkona on Glencae, WYO. Ja teksti kuuluu: ”Me allekirjoittaneet olemme täällä keränneet Minnesotan lakkolaisten hyväksi 31 taalaa, jonka olemme lähettäneet sillä osoitteella, joka oli Työmiehessä. Pyydämme Työmiestä ottamaan palstoilleen kaikkien avustajain nimet, jotka ovat: (78 nimeä).” Listassa Vilpas Nikunen 25. Yksi lahjoittaja on antanut kaksi taalaa, neljä yhden ja loput 25 tai 50 senttiä. Listalla on alle kymmenen suomalaiselta vaikuttavaa sukunimeä. Suomalaisethan vaihtoivat sekä etu- että sukunimiään, joten lukumäärästä ei voi olla varma. Suurin osa näyttäisi kuitenkin olevan amerikkalaisia.
Vilpas palasi Suomeen 29.3.1913. Hän oli tuolloin 26-vuotias. Lähtösatamaksi on merkitty St John, New Brunswick, Canada. Hän oli siis jossain vaiheessa muuttanut Kanadan puolelle ja koko matka kesti kahdeksan vuotta. Paluumatkan hän teki Canadian Pacific Line-varustamon Empress of Britain-laivalla. Englannissa satamapaikkana oli Liverpool.
Vilpas asettui asumaan Kannukseen
Amerikasta palattuaan Vilpas Nikunen avioitui vuonna 1920 Hilman o.s. Tullila kanssa. He asettuivat asumaan Kannuksen Perttuun Hilman suvun luovuttamalle tontille. Amerikan asioista Vilpas ei puhunut, mutta Oskari-veljeltä tuli ajoittain tervetulleita ameriikanpaketteja. Lapsia heille syntyi muutaman vuoden välein 13, viisi poikaa ja seitsemän tytärtä. Vilpas viljeli ympärillä olevia peltoja, navetassa oli muutama lehmä ja sika, sekä tallissa hevonen. Vilpas oli aina työssä ja menossa, Hilma hoiti navettaa ja huushollia. Myöhemmin Vilpas sai avukseen nuorimman poikansa Alpon, joka myöhemmin jatkoi talon pitoa.
Perhettä kohtasi suuri tragedia, kun sotarintamalla ollut Olavi-poka teloitettiin v 1944 hänen poistuttuaan kahteen kertaan luvatta rintamalta. Tämä oli niin vanhempien kuin sisarustenkin puolelta vaikea kestää. Se ei unohtunut koskaan.
Vilpas kärsi terveysvaivoista koko myöhemmän ikänsä. Jalka oli reuman vuoksi jäykistynyt niin, että hän nilkutti ja joutui laahaamaan toista jalkaa perässään. Se ei estänyt hänen työntekoaan. Perhe rakensi vanhan hirsitalon tilalle uuden tilavamman talon vuonna 1953. Elämä siellä jatkui entiseen tahtiin. Viimeisinä vuosinaan Vilpas makasi kotonaan liikuntakyvyttömänä sängyssään. Häntä hoitivat vielä kotona asuvat tytär Marjatta ja poika Alpo. Myös Hilma-vaimon kunto oli heikentynyt, joten hänkin vietti viimeiset vuotensa sänkynsä laidalla istuen.
Vilppaan ja veljensä Oskarin kirjeenvaihto oli hyvin kiinteää. Oskari lähetti kirjeissään rahaa. Pienikin summa oli hyvin tärkeä. Seuraavassa Vilppaan kirje. Veljensä Oskari oli tuolloin asunut jo 12 vuotta Amerikassa. Vilpas elättelee edelleen toiveita päästä myös muuttamaan.
Kannus Tammik 29 pv 1922
Monet terveiset teille olen terve ja minun väkeni on terve olen nonasti tuumannu kirjoittaa vaan aina se on jäänyt lampilta minä keväillä kirjoitin vaan en tiedä oletko sannu sitä kun ei ole siittä tullu vastausta minä olen täällä kannuksessa meillä on täällä kaksi poikaa Wiljo on puolen toista vuoden Olavi 10 viikon. Aune Lampilla 6 vuoden olen toisinaan käynny lampilla äidi on hyvin huonoissa voimissa ei juuri paljo sairas en minä oikein tykkää olostani täällä mutta niin kuin sanoin minä en tykkää näistä vanhoista piruista meillä on tässä maata 3 1/3 osa ääntä ja vaimoni veljellä on vähä isompi osa vanhat on elatuksella me myytäs sitte tämä paikka jos muualle lähtis vaikka eihän tästä paljo sais tuon elatuksen vuoksi neljä meillä on lehmää kyllä sitä sitte omillaan rentosti pääsis sinne eikä nyt muuta erin omasta maunun konsta on kuollu
en tiejä miten siellä pärjäis olisko yksin parein tulla vai koko joukon kans pääsisköhän siellä mitenkään alkuun sais edes vähäkään maan asumus hommaa enhän minä nyt sittä tiejä tulostanikaan vaan ajattelin semmosia vaan ja vieläkin jos vain siellä pääsis alkuun niin kyllä siellä taitas paremmin pärjätä mitenkä teidän tila on nyt menestynny minulla olis kova halu maan viljelykseen koskelan Otto on koskelassa Aatulla on Peltokorven Laina akkana no hyvästi nyt ja voikaa hyvin
piirsi
Wilpas Nikunan
Kannus
vastaa heti näihin kysymyksiin sinä kerran kirjoitit että pääsis sinun kans yhteen hommaan
Kirjeessä oleva negatiivinen arvio asumistavasta johtunee siitä, että Vilppaan perhe asui vaimon vanhempien talossa, jonka nämä olivat saaneet perintönä ehdolla, että vanhemmat saavat asua siinä kuolemaansa saakka ja heistä huolehditaan. Hän ei näköjään pitänyt asumismuodosta eikä appivanhemmistaan. Olivat siis ns. syytingillä.
Vilpas kuoli 1972 ja Hilma muutamia vuosia myöhemmin 1976.
Tekstin on kirjoittanut Eila Rekilä.
Muut perheenjäsenet kokoelmassa
Sisarukset
Nikunen, Juho Oskari Sefaniaanpoika
Nikunen, Leander Sefaniaanpoika