Yhdysvaltain Sanomat 25.1.1889: Kirje Suomesta
Kirjoitus on julkaistu amerikansuomalaisessa Yhdysvaltain Sanomat-lehdessä 25.1.1889.
Kirje Suomesta
Toholampi, tammik. 2 p. 1889.
Kaukainen Europan pohjoisessa nurkassa oleva tämän niminen köyhä maa olisi tuskin tunnetukaan siellä luonnon tuotteista rikkaassa ja kaikista pyrinnöistä vilkkaassa Amerikassa, jos ei tästäkin maasta, Suomesta, olisi sinne matkustanut monia tuhansia siirtolaisia onneansa etsimään. Näistä on moni jäänyt ja jää ainaiseksi sinne ja synnyinmaahansa palaavista tulee toinen rikkaampana, toinen köyhempänä takaisin, kuin sinne mentyänsä oli.
Kaikessa tapauksessa on myönnettävä totuus, että mistä paljon parhaissa työvoimissa olevia miehiä ja naisia muuttaa pois, siellä maa kadottaa suuresti varttumisessansa työvoimain puutteesta. Ne muutamat sadat dollarit, joita myönnettävästi useatkin tuovat palatessansa kotimaahansa, vaikka ne kyllä mieltä kiihoittavat, niin, kun ne sitte vielä usiammasti jäävät paljaaksi yksityisten omaisuudeksi, eivät ne missään määrässä voi palkita mainitsemaani yhteistä vahinkoa. Ulkomailta saadut rahat menevät useasti ulkomaalaisiin elämän tapoihin tottuneilta ylellisyys-tavaroissa takaisin ulkomaille ja itse äiti, maa, jää yhtä köyhäksi ja muokkaamattomaksi.
Ihan toista olisi, jos ulkomailla oleskelevat henkilöt, eli tässä puhuen Amerikassa asuvat suomalaiset, samassa kun he yksityistä varallisuuttansa kartuttavat, ajattelisivat isäin-maatansa, rakkaita synnyin seutujansa ja yhteisiä edistyspuuhia siellä ja niitten eduksi ansiostansa vähän uhraisivat, niin silloin ei ainoastansa nämät yksityiset lahjoittajat, vaan itse Amerika jäisivät kiitettävään muistoon sieltä lahjoitettujen varojen avulla saatujen edistyslaitoksien historiassa. Tällä tavalla olisi Amerikasta ja sinne matkustamisesta yhteistäkin hyötyä maallemme.
Jos joku suomalaisista siirtolaisista Amerikassa tätä ennen on mainitsemaani suuntaan uhrauksia en tiedä, mutta viime vuoden lopulla Carbon'issa olevat toholampilaiset tekivät John Kuttulan toimesta tässä suhteessa kiitettävän alun, joka juuri on antanut aihettakin tähän kirjoitukseen.
Joulun lähestyessä ajattelivat varmaan nämät toholampilaiset rakkaita kotiseutujansa, omaisiansa siellä, niitä monia joulujuhlia, joita he oman perheensä keskuudessa lapsellisella ilolla ennen olivat viettäneet ja kirkkoa, tuota monen mielestä vähäpätöistä, mutta heille rakasta kirkkoa jouluaamuna kynttelillä valaistuna, jonne he ennen riensivät ilonsa tunteita Herralle pyhittämään. Kaikkea tätä he tietysti kaipauksella ajattelivat, koska he rakkautensa osoitteeksi raskaasti ansaitusta työpalkastansa muistivat joululahjalla nykyään perustettua pientä kassaa urkujen hankkimiseksi Toholammin kirkkoon.
Kiitollisuudesta antajia kohtaan tahdon mainita heidän nimensä ja lahjoittamansa rahamäärän. John Kerttula 2 dollaria, Matti Kiviaho 2, Fredrik Tilus 2, Oskar Oikemus 2, Oskar Aholin 2, Herman Kaattari 2, Fredrik Kerttula 1, Kalle Kerttula 1, Feliks Kerttula 1, Maija Liisa Kerttula 1, Antti Turpeinen 1, John Ransala 1, Matti Herkari 1, Alfred Kiviaho 1, John Purontaka 1, Kalle Nivala 1, Aleksi Parhiala 1, vaimonsa Marjana 1, John Tilus 1, Matti Kukkola 1, Kalle Asiala 1, Elias Lehtimäki 1, John Honkala 1, ja Heikki Peltokangas 1, eli yhteen 30 dollaria.
Tämä summa on kyllä rikkaitten mielestä pieni, mutta heidän oloihinsa verraten on se, ikään kuin lesken ropo kylliksi suuri ja hartaimmalla kiitollisuudella vastaanotettu, toivoen, että muutkin toholampilaiset noudattaisivat heidän jaloa esimerkkiänsä, ehkäpä vielä heihin yhtyisi joku muukin hyväsydäminen varakkaampi henkilö.
Toivotan rakkaille toholampilaisilleni Jumalan armoa, terveyttä, menestystä ja onnellista tervetuloa jälleen synnyinmaahanne.
- Opettajanne Joh. Schönberg.