Ero sivun ”Jämsä, Jeremias Jeremiaanpoika” versioiden välillä
p (Hankeadmin siirsi sivun Jämpsä, Jeremias (Miija) uudelle nimelle Jämpsä, Jeremias Jeremiaanpoika luomatta ohjausta) |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| (6 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''N:o 9 Jämsä. |
'''N:o 9 Jämsä. Jämsä, Jeremias Jeremiaanpoika (Miija)''' s. 24.4.1870 Toholampi. Vanhemmat Jeremias Mikonpoika Jämsä (s. 10.3.1835 Toholampi, k. 18.1.1904 Toholampi) ja Anna Mikontytär Jämsä (s. 4.1.1836 Toholampi, k. 22.10.1882 Toholampi. Vihitty 21.12.1856 Toholammilla) Äitipuoli Maija Erkintytär Lahnalampi (s. 4.1.1838 Toholampi, k. 1.1.1920 Toholampi. Vihitty 24.2.1884 Toholammilla) |
||
Jeremias Jämpsä eli Miija asui Jämsässä Koivistolla. Hänen äitipuolensa oli Maria Erkintytär Lahnalampi. Marialla oli oma poika Jaakko, joka oli vuoden vanhempi Miijaa. |
|||
== Miija koki kaivosonnettomuuden == |
|||
Miija oli sävyisä vanhapoika ja välillä hän lähti muutamaksi vuodeksi Amerikkaan siskonsa luo. Siellä hän työskenteli mainissa eli kaivoksessa kuten monet muutkin lamppilaiset ja joutui kaivosonnettomuuteen. Hän kirjoitti kaivosonnettomuuden jälkeen maaliskuun 20. päivänä v. 1901: ”''Nyt otan pännän käteen ja piirrän jonkun rivin. Sanon ensinnäkin paljon rakkaita terveisiä teille aina ikävällä kaivatut vanhempani, isäni, äitini, veljeni ja kaikki kotiväki yhteisesti.''” |
|||
Hän kertoo parantuneensa paljon ja olevansa siitä kiitollinen. Hän ei ollut pysynyt toimella onnettomuuden jälkeen, kun haavat olivat ohimolla pahimmalla paikalla. Ja hän jatkaa: |
Hän kertoo parantuneensa paljon ja olevansa siitä kiitollinen. Hän ei ollut pysynyt toimella onnettomuuden jälkeen, kun haavat olivat ohimolla pahimmalla paikalla. Ja hän jatkaa: ”''Kyllä siinä kohta rupijaa olehen nahka päällä. vain sen arvaa että josta luuta on otettu pois niin kolo siihen jää. oikia käsi on pian terve ja vasen rupijaa kohta olehen.''” |
||
| ⚫ | Miija aikoo vielä koettaa tehdä töitä sitten kun on parantunut. Hän kertoo kulkeneensa jo muutaman viikon tohtorin ohviisilla. Lopuksi hän lausuu sulimmat kiitokset saamastaan kirjeestä ja kysyy, onko talossa vielä samat hevoset. Hän päättää kirjeensä: ”''tuhansia rakkaita terveisiä ja onnen toivotuksia. suokoon jumala onnia ja menestystä kaikkiin teijän töihinne. teitä muistava Miija''”. |
||
Osan tekstistä kirjoittanut Anna-Maija Kujala. |
|||
== Muut perheenjäsenet kokoelmassa == |
|||
====== Sisarukset ====== |
|||
[[Jämsä, Anna Sofia Jeremiaantytär]] |
|||
== Linkit == |
|||
[https://www.geni.com/people/Jeremias-J%C3%A4ms%C3%A4/6000000183196333836 Geni: Jeremias Jämsä] |
|||
[https://siirtolaisrekisteri.siirtolaisuusinstituutti.fi/passport_list/13984150/ Siirtolaisrekisteri: Jeremias Jämsän passitiedot 1899] |
|||
| ⚫ | Miija aikoo vielä koettaa tehdä töitä sitten kun on parantunut. Hän kertoo kulkeneensa jo muutaman viikon tohtorin ohviisilla. Lopuksi hän lausuu sulimmat kiitokset saamastaan kirjeestä ja kysyy, onko talossa vielä samat hevoset. Hän päättää kirjeensä: |
||
[[Luokka:Amerikansiirtolaiset]] |
[[Luokka:Amerikansiirtolaiset]] |
||
[[Luokka:Kokoelman kaikki nimet aakkosjärjestyksessä]] |
[[Luokka:Kokoelman kaikki nimet aakkosjärjestyksessä]] |
||
Nykyinen versio 30. tammikuuta 2026 kello 10.37
N:o 9 Jämsä. Jämsä, Jeremias Jeremiaanpoika (Miija) s. 24.4.1870 Toholampi. Vanhemmat Jeremias Mikonpoika Jämsä (s. 10.3.1835 Toholampi, k. 18.1.1904 Toholampi) ja Anna Mikontytär Jämsä (s. 4.1.1836 Toholampi, k. 22.10.1882 Toholampi. Vihitty 21.12.1856 Toholammilla) Äitipuoli Maija Erkintytär Lahnalampi (s. 4.1.1838 Toholampi, k. 1.1.1920 Toholampi. Vihitty 24.2.1884 Toholammilla)
Jeremias Jämpsä eli Miija asui Jämsässä Koivistolla. Hänen äitipuolensa oli Maria Erkintytär Lahnalampi. Marialla oli oma poika Jaakko, joka oli vuoden vanhempi Miijaa.
Miija koki kaivosonnettomuuden
Miija oli sävyisä vanhapoika ja välillä hän lähti muutamaksi vuodeksi Amerikkaan siskonsa luo. Siellä hän työskenteli mainissa eli kaivoksessa kuten monet muutkin lamppilaiset ja joutui kaivosonnettomuuteen. Hän kirjoitti kaivosonnettomuuden jälkeen maaliskuun 20. päivänä v. 1901: ”Nyt otan pännän käteen ja piirrän jonkun rivin. Sanon ensinnäkin paljon rakkaita terveisiä teille aina ikävällä kaivatut vanhempani, isäni, äitini, veljeni ja kaikki kotiväki yhteisesti.”
Hän kertoo parantuneensa paljon ja olevansa siitä kiitollinen. Hän ei ollut pysynyt toimella onnettomuuden jälkeen, kun haavat olivat ohimolla pahimmalla paikalla. Ja hän jatkaa: ”Kyllä siinä kohta rupijaa olehen nahka päällä. vain sen arvaa että josta luuta on otettu pois niin kolo siihen jää. oikia käsi on pian terve ja vasen rupijaa kohta olehen.”
Miija aikoo vielä koettaa tehdä töitä sitten kun on parantunut. Hän kertoo kulkeneensa jo muutaman viikon tohtorin ohviisilla. Lopuksi hän lausuu sulimmat kiitokset saamastaan kirjeestä ja kysyy, onko talossa vielä samat hevoset. Hän päättää kirjeensä: ”tuhansia rakkaita terveisiä ja onnen toivotuksia. suokoon jumala onnia ja menestystä kaikkiin teijän töihinne. teitä muistava Miija”.
Osan tekstistä kirjoittanut Anna-Maija Kujala.
Muut perheenjäsenet kokoelmassa
Sisarukset
Jämsä, Anna Sofia Jeremiaantytär