Nikunen, Juho Fredrik Juhonpoika
N:o 20 Nikunen, N:o 21 Kotila. Nikunen, Juho Fredrik Juhonpoika s. 12.8.1869 Toholampi, k. 1.9.1948 Toholampi. Vanhemmat Johan Jakob Mikonpoika Nikunen e. Uusitalo (s. 19.6.1841 Toholampi, k. 30.5.1911 Toholampi) ja Kaisa Stina Aapantytär Kotila (s. 12.4.1849 Toholampi, k. 25.2.1933 Toholampi. Vihitty 21.11.1868 Toholammilla)
- Puoliso Anna Salomontytär Maijala s. 30.1.1874 Alavus, k. 19.3.1917 Toholampi. Vihitty Amerikassa, liitto vahvistettu Toholammilla 9.2.1895.
Fredrik Nikunen syntyi ja eli lapsuutensa Kotilassa Pajamäen talossa, joka oli äiti Kaisa Stinan synnyinkoti.
Eläviä kirjoituksia kaivostyöyhteisöstä
Fredrik lähti ensimmäisen kerran Amerikkaan huhtikuussa 1887, 18-vuotiaana. Matkarahat ensimmäiseen matkaansa Fredrik sai äitinsä isältä. Lähtövuosi oli 1887. Hänen matkaseuranaan oli Göteborg-Hull-matkustajalistan tietojen mukaan ainakin Herman Kotila. Matkan päämääränä oli Massachusettsin Fitchburg. Fitchburgista Fredrik siirtyi Connecticutin osavaltioon Millstone Pointiin graniittikaivokselle. Fredrik paitsi paiski töitä, oli myös aktiivinen toimija kaivosyhteisössä. Vuonna 1890 hän oli keskeisenä ajurina perustamassa paikallisille suomalaisille lainakirjastoa, jonka kirjaston- ja kassanhoitajaksi hänet myös valittiin.
Fredrik lähetti kirjeen Millstone Pointista Toholammille vuonna 1888. Kirje löytyi yli sata vuotta myöhemmin seinähirsien välistä Kotilan talosta:
"-- ilmoitan että sain teiltä kirjeen vastaan ottaa toista viikkoa sitten vaan joka sattuneista syistä on jäänyt näin myöhään vastaamata.
Työpaikassa olen samasa kuin ennenkin tai toisin sanoten johon rupesin kohta tänne tultua ja kylläpä se siltä kuuluu että joka on pysyväisen työpaikan saannu niin lie paras pysyä siinä sillä miehiä kuuluu kaikkialla kävelevän työn puutteesa.
Kotilan Janne kirioitti tänään meille Pitspurkista ja sanoo 1 Kuun täällä jo olleensa eikä sanottavaa tekemisiä alkuun kysyen jos tänne passais tulla jos olis työtä saatavan vaan ja se ei käynne laatuun siittäkään syystä että tässä paikassa on kuuluisa kova työ ja eikä ole tietoa sen saaliistakaan.
Ja ilmoitan että minä panin tämän kuun 17 päivä teille tulehen rahaa 50 taalaa josta saatte vastaan ottaa 256 markkaa käytettäväksi mihin paratiten näette tarvittevan."
Heinäkuussa 1889 hän kirjoitti jälleen, tällä kertaa Amerikan Suometar- lehdessä julkaistun kirjoituksen:
"Kirje Suomen weljille ja siskoille. Atlantin rannalta, Millstone Point, Connecticut, heinäkuulla 1889.
Vaikka siitä on jo vuosia vierinyt, kun jätin hyvästi armaat veikot ja siskot kotilammin äyräillä, johtuu kuitenkin usein mieleeni ne entiset hauskat ajat, joita silloin seurassanne vietin, kuin ei mitkään elämän huolet vielä mieliämme raskauttaneet.
Kun kaikki tuntui niin valoisalta ja lupaavalta. - - Pyhän aikana kuin kaikki on hiljaista ja rauhallista, vangitsee entisyyden muistot useinkin mielemme istuessamme rannan kivellä ja katsellessamme Atlantin avaraa pintaa jonka pinnalla lukuisat höyry- ja purjealukset leijailee - tällaiseen entisyyteen, muistorikkaisiin mietteisiin vaivuimme viime lauvantaiehtoonakin istuessamme ja katsellessamme pitkin avaraa meren pintaa kahden tuttavani nuorukaisen H. K. (Herman Kotila) ja J. L. kanssa.”
Suomalaisten asiat pitävät kiireisenä
Vuonna 1892 Fredrik palasi käymään rakkaalla Toholammilla, mutta lähti takaisin vielä heinäkuussa saman vuoden aikana. Fredrikin kotiseuturakkaus on ollut käsinkosketeltavaa. Pian paluunsa jälkeen elokuussa hän kirjoitti jälleen lehteen, tällä kertaa novellin joka sijoittui Kirkkojärven maisemiin. Tiedettävästi hän on myös osallistunut keräyksiin, joilla lähetettiin Suomen hätää kärsiville rahaa.
Huhtikuun 1894 Amerikan Uutisiin Fredrik lähetti taas Millstone Pointin kuulumisia: ”Viime sunnuntaina kokoontui joukko seuraelämää harrastavia kansalaisia miehiä ja naisia Johan Kopsalan asunnolle Nianticiin, jossa tuota pikaa perustettiin seura nimellä ”Nianticin suomalainen seura”, jonka tarkoitus tulee olemaan: puheharjoitus, ynnä muu siveellinen ajanvietto. Seura valitsi esimiehen ja kirjurin, edelliseen toimeen J. F. Nikunen, jälkimmäiseen Oskar Polvi tulivat valituiksi.” Yhteisössä kerrottiin myös pohdittavan kysymystä: "kumpi on käytännöllisempi ehdoton vai ehdollinen raittius?"
Fredrik jättää kehittyvän yhteisönsä luottavaisena
Amerikassa Fredrik myös tapasi tulevan vaimonsa, alavutelaisen Anna Maijalan. Heidät vihittiin siellä vuoden 1894 aikana. Fredrik ja Anna palasivat yhdessä Suomeen ja Toholammille vuonna 1895. Siellä viralliset häät vietettiin 9.2.1895, ja jo pian heille syntyi ensimmäinen lapsi, tytär Tyyni Albertina. Nuori perhe asui aluksi Nikusen Peltokorvessa. Fredrik piipahti Amerikassa vielä kerran. Vuonna 1896 hän raportoi ylpeänä Millstone Pointista, jonne tuolloin perustettiin oma suomalainen evankelisluterilainen seurakunta. ”Siis on meilläkin täällä nyt seurakunta ja raittiusseura, joille molemmille toivon parhainta menestystä.” Vuonna 1897 Fredrik palasi Toholammille kokonaan.
Intohimoinen kehitysajattelu jatkuu Suomessa
Samanlainen aktiivisuus jatkui kotiin palattua. Fredrik oli mukana perustamassa paikallista nuorisoseuraa ja valittiinkin sen ensimmäiseksi johtajaksi. Hän toimi Toholammille monissa osuustoiminnan ja kunnan luottamustehtävissä. Toholammin kuntakokouksen esimiehen tehtävässä Fredrik toimi kahdeksan vuotta ja otti osaa Suomalaisen puolueen toimintaan; onpa ollut myös eduskuntaehdokkaana.
Pojanpoika Unto Nikunen kirjoittaa:
"Fredrik oli omalla kylällään monessa mukana. Hän oli selvästi tuonut Amerikasta monia ideoita, joita hän halusi toteuttaa. Hän oli ollut perustamassa Lampin Maamiesseuraa ja Alakylän Maamiesseuraa. Niiden puheenjohtajina hän toimi monia vuosia. Ei ihme jos isoäiti joskus oli tyytymätön hänen menoihin."
Fredrik osallistui 1900-luvun alussa säännöllisesti maamiesseuran kokouksiin ja ajoi hellittämättä oikeaksi katsomiaan edistysasioita. Hän esitti lukuisia karjanhoitoon ja kasvintuotantoon liittyviä alustuksia. Unto Nikunen: "Selvästi hänellä ilmeni pöytäkirjojen mukaan pettymys siitä, kun hän oli tomerasti ollut ajamassa meijerin perustamista Alakylälle Jämsän sillan jatkeeksi, ja sitten myöhemmin kuitenkin kyseinen hanke raukesi uskalluksen puutteessa." Fredrik oli alustamassa myös aloitetta pienviljelijäin mallitalon perustamisesta Alakylälle (maatalouden tutkimuskeskuksen koetila saatiinkin lopulta Toholammin Alakylälle runsas 50 vuotta myöhemmin, vuonna 1963). Kyseinen kokous oli muutenkin merkittävä: samassa kokouksessa päätettiin lähettää keskustelukysymys kotiteollisuuskoulun perustamisesta Toholammille - tätä alustamassa oli toinen edistysmielinen toholampilainen, maamiesseuran pitkäaikainen sihteeri ja puheenjohtaja Juho Ylikorpi, joka niinikään oli amerikanmatkansa tehnyt ja toimi sieltä palattuaan monissa keskeisissä rooleissa niin Toholammilla kuin Suomen laajuisestikin. 17.10.1910 nuorisoseuran talolla pidetyssä Toholammin edistysseuran kokouksessa Fredrik esitti ensimmäisenä alustavan keskustelukysymyksen "Toholammin historian kirjoittamisesta", jonka toteuttamisen toimikuntaankin hänet sitten valittiin. "Matka Amerikkaan oli tosiaan antanut isoisälle kokemusta ja aimo annoksen itseluottamusta tehtävien hoitoon kunnassa", Unto Nikunen kirjoittaa.
Yllä kerrattujen merkittävien toimien lisäksi Fredrik oli mukana perustamassa Toholammin Säästöpankkia, jonka puheenjohtajanakin hän toimi vuosina 1910 ja 1911. Fredrikille luotettiin useampia puheenjohtajan rooleja, myös Oikemuksen koulun johtokunnassa. Niinikään Laitalan Osuuskaupan johtokunta sai hänestä pitkäaikaisen jäsenen. Kun Keski-Pohjalaiset talonpojat kokoontuivat suunnittelemaan maatalouskoulutusta ja perustamaan maamieskoulun kannatusyhdistystä Kokkolan suomalaisella yhteislyseolla 20.9.1922, toimi Fredrik Nikunen kokouksen puheenjohtajana. Nikunen oli siis monessa kunnan kehitystä ja elinvoimaa edistävässä toimessa mukana.
Nikusen perheen vaiheita
Fredrikille ja Annalle syntyi Peltokorvessa pojat Juho Jaakko (18.11.1897) ja Niilo Fredrik (24.11.1899). Niilo Fredrik kuitenkin kuoli 12.7.1900, alle vuoden ikäisenä. Kuolinsyyksi on kirkonkirjoihin merkitty yskä. Vuonna 1902 Peltokorvesta siirryttiin Laitalasta ostetulle Paloniemen tilalle. Siellä syntyivät lapset Lauri Wiljam (s. 10.1.1902), Siiri Elisabet (s. 24.6.1903), Reino Artturi (s. 9.8.1905) ja Pentti Wilho (s. 21.3.1907). Myöhemmin ostettiin Nisulan Pikkukankaalta Isoniemen tila. Siellä perheenlisäystä tuli vielä kolmen lapsen verran: Sylvi Esteri (s. 20.9.1911), Väinö Fredrik (s. 18.1.1914) ja Antti Olavi (s. 10.10.1916).
1917 oli Nikusen perheessä suuren surun vuosi: 22 avioliittovuoden jälkeen vaimo Anna kuoli keuhkotautiin 19.3.1917 ja hyvin pian hänen jälkeensä poika Antti Olavi tuhkarokkoon, alle vuoden ikäisenä, 15.4.1917. Fredrik ei kuitenkaan ollut yksin. Unto Nikunen kirjoittaa: "Ala-Kotilan Kalle Kotilasta, joka oli samaan aikaan Amerikassa kuin isoisä ja olivat varmaan myös lapsuusajan kavereitakin, viettivät vanhuuden päiviä tavaten usein toisiaan. Yhdessä he muistelivat Amerikan vuosia. Heitä kiinnosti edelleen maailman asiat, jotka olivat aivan uudella tolalla."
Juho Fredrik Nikunen kuoli 80-vuotiaana Toholammilla vuonna 1948.
Suuri osa tiedoista on peräisin Fredrikin pojanpojalta Unto Nikuselta, joka kirjoitti isoisästään 12.11.2011. Kyseisen vuoden heinäkuussa alettiin Hirvikosken sukuyhdistyksen toimesta suunnitella amerikansiirtolaisuudesta kertovaa näytelmää "Aina aurinko nousi" (käsikirjoitus Terttu Väntänen), jonka henkilökuvaukseen valikoitui Fredrik Nikunen.
Linkit
New Yorkin Lehti 11.8.1892, Juho Fredrik Nikusen kirjoitus: Lapsuuden ystävät